"Kuka heidät tänne lähetti?" kysyi hän vastauksen asemesta.
"Kuningas."
"Kuka sai kuninkaan heidät tänne lähettämään?"
Ei kukaan vastannut, vaikka me kaikki rupesimme aavistamaan mitä hän tarkoitti. Sitten hän jatkoi:
"Dauphinin neuvonantajat ne olivat, jotka saivat hänen lähettämään tänne nuo miehet. — Ovatkohan ne minun ystäviäni vai vihollisiani, — ja harrastavatko Dauphinin parasta?"
"Sitä eivät tee."
"Jos joku tahtoo väärentämättömänä saada jonkun asian perille — niin valitseeko hän silloin kavaltajia ja pettureita sanansaattajikseen?"
Me emme voineet tähän mitään vastata ja hän jatkoi:
"He olivat asettaneet satimen tielleni, mutta se oli liian selvä. He luulivat saavansa minulta kuulla tietoni, voidakseen sitten mielensä mukaan sitä väärennellä ja siten ainaiseksi saada Dauphinin sulkemaan silmänsä ja korvansa minulta. Mutta se päivä ei ole kaukana, jolloin hän minua kuulee. Olkaa hyvässä turvassa."
Sieur Jean de Metz nyökäytti päätään ja puhui itsekseen: