Hän vastasi avonaisesti ja vapaasti kaikkiin kysymyksiin, kertoi näyistään ja enkelein ilmestyksistä ja mitä nämä olivat hänelle sanoneet. Ja hän kertoi kaikki niin teeskentelemättömästi ja vakuuttavasti ja todesti, jotta nuo hänen ankarat tuomarinsa istuivat kuin lumottuina, ihmetellen ja mielenkiinnolla kuunnellen jokaista hänen sanaansa. Mutta jos ei joku tätä usko, niin katsokoon asiakirjoihin, ja siellä hän löytää valalla vannotun todistuksen siitä, että hänen puheensa oli "jaloa ja yksinkertaista", niinkuin pöytäkirjat hänen maineensa puhdistusoikeudesta osoittavat. Silloin hän oli vain seitsemäntoista vuoden vanha, ja ilman kenenkään apua, oppimattomana ja kokemattomana, hän piti puoliaan noiden oppineiden ja korkeiden herrain rinnalla. Mutta sydämmensä ja luontonsa jalot ominaisuudet ja hänen äänensä pehmeys ja soinnukkuus vaikuttivat niin jokaiseen, ettei niitä hevillä unohtanut.
Niinkuin olen sanonut, ei hän osannut lukea. Eräänä päivänä he laajasti puhuivat, kuinka se ja se viisaustieteilijä ja jumaluusoppinut oli kirjoittanut siitä ja siitä asiasta, kunnes vihdoin Johannan kärsivällisyys loppui ja hän kääntyi heidän puoleensa, sanoen kiivaasti:
"Minä en erota a-ta enkä o-ta, mutta sen tiedän, että Taivaan Herran käskystä olen tullut vapauttamaan Orleansin Englannin vallasta ja kruunaamaan kuninkaan Rheimsissä, mutta nuo asiat, joista te puhutte, eivät kuulu tähän."
Nämä olivat hänelle koettelemuksen aikoja, mutta hän ei kuitenkaan näyttänyt väsyneeltä ruumiin eikä sielun puolesta ja harvoin hän osotti kärsimättömyyttä.
Eräänä päivänä teki eräs dominikanimunkki, isä Aymer, hänelle salakavalan kysymyksen, joka sai kaikki tarkkaamaan vastausta, ja me, hänen ystävänsä, vapisimme pelosta, ettei hän suoriutuisi tästä pulmasta.
"Sinä vakuutat siis, että Jumala tahtoo pelastaa Ranskan Englannin ikeestä", hän sanoi välinpitämättömästi ikäänkuin ei asia olisi ollut niinkään tärkeä.
"Niin, se on hänen tahtonsa."
"Ja sinä pyydät aseellisia miehiä, jotta heidän kanssaan saisit lähteä Orleansiin kaupungin avuksi."
"Niin, ja jota pikemmin sitä parempi."
"Jumala on kaikkivaltias ja voi tehdä, mitä hän tahtoo, eikö niin?"