"Niin totisesti!"
Sitten munkki nosti äkkiä päänsä ja lausui hyvin painavasti seuraavat sanat:
"Jos Jumala tahtoo pelastaa Ranskan, niin koska hän on kaikkivaltias, ei hän siihen tarvitse sotamiehiä."
Salissa syntyi nyt yleistä hälinää ja munkin teräväjärkisyyttä ihmeteltiin. Mutta Johanna seisoi levollisena ja rohkeana ja vastasi vain:
"Hän tahtoo auttaa niitä, jotka itseään auttavat. Ranskalaisten tulee taistella, mutta hän antaa voiton."
Tämän vastauksen kuultuaan levisi kuin päivänpaiste kaikkein kasvoille, sillä jokaisen täytyi myöntää, että hän vastasi oikein, ja eräs kunnianarvoinen piispa lausui kaikkein kuullen: "Jumalan nimessä, lapsi puhuu totta. Herran tahto oli, että Goliatin piti kaatua ja hän valitsi lapsen, tuommoisen kuin tuo, aseekseen siihen työhön."
Toisena päivänä, kun kuulustelu oli kestänyt niin kauvan, että kaikki olivat siihen väsyneet, rupesi veli Seguin, Poitiersin korkeakoulun professori, tekemään hänelle kaikenlaisia kysymyksiä ja tiedusteli häneltä silloin muun muassa, kuinka hän ymmärsi taivaallisia enkeleitä, puhuivatko he ranskaa? —
"Paremmin kuin te", hän vastasi vähän kärsimättömänä, mutta tämä vastaus sai monen vetämään suutaan nauruun, koska veli Seguin, niinkuin hän itsekin sitten myönsi, puhui kotipuolensa murretta, joka paljon erosi yleisestä kielestä.
Veli Seguin kävi hämilleen ja kiiruhti toiseen asiaan ja sanoi:
"No, sinä, joka niin vahvasti uskot Jumalaan, sinun pitää myös todistaa uskosi merkkein kautta. Mikä sinun merkkisi on?"