Vesi kävi aina matalaa matalammaksi, luotaajain huudoista päättäen, ja nyt oli se vain: —
"Kah-dek-san ja-a-alkaa! Kah-dek-san ja-a-alkaa! — Seit-se-män ja kol— — —"
Bixby lausui varottaen puhelintorveen koneenkäyttäjälle:
"Ole nyt varoillasi."
"Selvä on, sir."
"Seit-se-män ja pu-u-uoli! Seit-se-män ja-a-alkaa! — Kuu- uu-si ja kolme nelj—"
Me raapasimme pohjaan! — Samassa silmänräpäyksessä toimeenpani Bixby kamalan kellonkilinän ja ulvoi puhelintorveen: — "Päästäppäs nyt päälle! — Kaikki mitä vain on!!" Laiva murskui ja raapi läpi hiekan, heilui kauhuisan silmänräpäyksen perikadon partaalla — ja oli yli karin! ja niin jyrisevä hurraa-huuto, joka silloin kohotettiin Bixbyn selän takana, ei liene koskaan ennen eikä jälkeen saanut mitään ohjaushyttiä tutisemaan liitteissään! —
Tästä silmänräpäyksestä alkaen oli kaikki vaara sivuutettu. Bixby oli sankari siitä hetkestä alkaen; ja kestipä kauan ennenkuin hän lakkasi puhumasta sen illan urotyöstä joella!
Voidakseen täysin käsittää, mitä kuulumatonta varmuutta ja tarkkuutta vaaditaan tavattoman höyrylaivan ohjaamisessa oikeaan suuntaan tällä pimeällä vesierämaalla, tulee tietää, että peräsimessä olevan miehen ei ainoastaan tullut äärimmäisen varovasti luotsata lukemattomien snagien ja salakarien ohi sekä sitten kulkea niin läheltä niemennenää, että puitten oksat lakasivat peräkantta, vaan että hänen sitäpaitsi tuli päästä tuskin käsivarren pituuden päässä ohi vajonneen ja näkymättömän hylyn, joka ehdottomasti, jos hän vain olisi sattunut pyyhkäsemään siihen, olisi työntynyt eteen ja viidessä minuutissa tuhonnut noin neljännesmiljoonan dollarin arvoisen lastin ja vähintäin sataviisikymmentä ihmishenkeä lisäksi.
Sinä iltana kuulin viimeksi seuraavan kohteliaisuuden, joka oli osotettu minun arvoisalle päällikölleni: eräs vieraamme mumisi itsekseen äänenpainolla, joka ilmaisi syvää tyytyväisyyttä: