"Istu ja pala! — se Bixby on oikea jyryluotsi!" —
IV
Kun sitten oli kulunut, mikäli minusta itsestäni tuntui, ääretön aika, olin vihdoinkin onnistunut ahtamaan pääni täyteen saaria, kaupunkeja, kareja, niemiä ja väyliä — ja se oli verrattain raskas ja vaikea sälytys kannettavaksi vielä mukanakin. Mutta kun nyt todellakin osasin ummistaa silmäni ja luetella sangen kunnioitettavan jonon nimiä, hyppäämättä enempää kuin kymmenen penikulmaa joka viisikymmenluvulla, alkoi minusta tuntua kuin olisin yhdellä otteella vallan hyvin osannut luotsata laivan alas New-Orleansiin, luonnollisestikin edellyttäen, että saisin hypätä noiden pienten tyhjäin paikkain yli. Mutta elpyvä itsetuntoni oli tuskin nostanut päätään, kun Bixby keksi jonkun tavan lyödäkseen sen maahan takaisin. Eräänä päivänä kääntyi hän aivan äkkiä minuun sanoen:
"Kuvaappas rantaviiva Walnut Bendin luona. Minkä muotoinen se on?"
Hän olisi aivan yhtä hyvin voinut pyytää minua tekemään selkoa isoäitini mielipiteestä protoplasmaan nähden. Mietin arvokkaasti muutaman silmänräpäyksen ja ilmaisin sitten, ettei sillä minun tietääkseni ollut mitään erikoista "muotoa." Tulistuvainen oppimestarini laukaisi luonnollisesti heti ankaran pamauksen ja jatkoi sitten lataamista ja laukaisemista, kunnes hänellä ei enää ollut mitään lisättävää.
Olin jo aikoja sitten oppinut, ettei hänellä ollut varastossa enempää kuin määräerä senlaatuisia ampumavaroja ja että hän, heti kun se oli loppuun käytetty, muuttui varsin myötätuntoiseksi ja melkeinpä katuvaiseksi vanhaksi kunnon mieheksi. Käytän tässä sanaa "vanha" kiintymyksen ilmauksena — sillä hän ei ollut siihen aikaan kuin pari vuotta yli kolmenkymmenen. Minä siis odotin. Hetken päästä sanoi hän lempeästi:
"Poikani, sinun on aivan pakko, näetkös, perin pohjin tuntea virran muoto. Se on ainoa, jonka mukaan voi ohjata pikimustassa yössä, ymmärrätkös. Mutta sitäpaitsi pitää sinun tietää, ettei se ole yhtä helppoa yöllä kuin päivällä."
"Mutta millä ihmeellä sitten voin oppia tuon kaiken?"
"Mitenkäs sinä osaat kulkea ruokasalissa siellä kotona vaikka kuinka pimeässä? — Niin, kas, sen vuoksi että sinä tiedät sen muodon. Sinä et voi sitä nähdä."
"Tarkotatteko te todellakin, sir, että minun tulee tuntea yhtä hyvin ne sadat tuhannet mutkat ja lahdet tällä äärettömällä virralla kuin tunnen huoneet kotona?"