Minä punastuin tästä ivailusta, ja vastasin heikolla äänellä, ettei minua oltu maalta käsin pyydetty pysähdyttämään alusta.
"No, vai niin — sitten se tapahtui puitten ottoa varten. Vahtivuorolla oleva perämies ilmoittaa kyllä sinulle, milloin niitä tarvitaan."
Minua kalvoi häpeä, mutta minun täytyi myöntää, ettei tarkoitukseni ollut myöskään ottaa puita.
"No, eikö sitäkään? — mutta mitä herran nimessä sinulla oli tekemistä tuolla mutkassa? — Oletko kuullut puhuttavan, että joku laiva olisi mennyt rantoja pitkin ylös virtaa veden ollessa näin alhaalla, mitä? —"
"En, sir — en — en ajatellutkaan kulkea rantoja pitkin. Tahdoin vain välttää poikkikarin."
"Poikkikarin! — sellaista ei ole kolmen penikulman päässä täältä."
"Mutta minähän näin sen. Se oli aivan samanlainen kuin tuo tuossa, jonka ohi me kuljemme."
"Vai niin, tuoko tuolla? — Aja yli vain!"
"Onko se käsky, sir?"
"On. Aja yli. Kyllä minä vastaan."