"Ka, hyvin yksinkertaisesti sen vuoksi, että se sanoo sinulle hyvän joukon muita asioita, jotka voivat olla hyvät tietää. Ensiksikin sanoo se sinulle, onko joessa enemmän vettä kuin viime kerralla."
"Mutta senhän sanovat minulle luotaajat!"
"No, mutta oletappas, että he erehtyisivät? — sehän on ajateltavissa. Sen voisivat he nähdä särkästä, ja silloin voisit sinä samalla antaa luotaajille pienen näpsäyksen. Tuo särkkä oli kymmenen jalan korkuinen, kun me viimeksi menimme tästä ohi; ja nyt se on vain kuusi. Mitä sinä luulet sen merkitsevän?"
"Luonnollisestikin, että vesi on nyt korkeammalla kuin silloin."
"Hyvä. No onko vesi nyt nousemassa vai laskemassa?"
"Nousemassa."
"Erehdys."
"Anteeksi, mutta sitä minä en usko, sir. Tässä tulee ajelehtiva puu."
"Kun joki nousee, pääsevät ajopuut irti, se on selvä — mutta ne uiskentelevat vielä kauan sen jälkeen kuin laskeminen on alkanut. Silloin on särkkä varmin. Näetkö tuolla — tuota hienoa vyötä vaaleata sakkaa? — Sen on vesi jättänyt, kun se oli korkeammalla. Sinä näet myös, että ajopuut alkavat tarttua kareille siellä ja täällä. Särkkä auttaa sinua oikeaan toisellakin tavalla. Näetkö tuota puunkantoa tuolla niemennenässä?"
"Näen, sir."