Sitten kumpainenkin syytti toistansa näpistyksestä.
Puheenjohtaja. — Järjestykseen! Istuutukaahan — molemmat. Kirjelmistä ei kumpainenkaan ole hetkeäkään ollut hallustani poissa.
Ääni. — Hyvä — se siis on selvillä!
Nahkuri. — Hra puheenjohtaja, selvää on nyt, että toinen näistä miehistä on piileksinyt toisen vuoteen alla perhesalaisuuksia kärkkyen. Ellei ole epäparlamenttaarista sitä vihjata, niin huomautan, että kyllä sitä voipi uskoa kumpaisestakin. (Puheenjohtaja. — Järjestykseen! järjestykseen! —) Minä peruutan huomautukseni, sir, ja rajotun vihjaamaan, että jos toinen heistä on kuullut toisen ilmaisevan koetushuomautuksen vaimolleen, niin saamme hänet nyt kiinni.
Ääni. — Millä tavalla?
Nahkuri. — Helposti. Nämä kaksi eivät ole maininneet huomautusta ihan samoilla sanoilla. Sen olisitte havainnut, jollei molempien lukemisen välillä olisi ollut kiihdyttävää kiistaa.
Ääni. — Mikä on erotuksena?
Nahkuri. — Sana mikään on Billsonin lapussa eikä toisessa.
Monta ääntä. — Totta — hän on oikeassa.
Nahkuri. — Ja siis, jos puheenjohtaja tarkastaa säkissä olevaa koetushuomautusta, saamme tietää, kumpi näistä kahdesta huijarista — (Puheenjohtaja. "Järjestykseen!") — kumpi kahdesta onnenonkijasta — (Puheenjohtaja. "Järjestykseen! järjestykseen!") — kumpi näistä kahdesta esikuvasta — (naurua ja suosionosotuksia) — on oikeutettu loistamaan ensimäisenä kunniattomana ryökäleenä mitä konsanaan on syntynyt tässä kaupungissa — jonka hän on häväissyt ja tehnyt itselleen tästälähtein hyvin helteiseksi paikaksi! — (Voimakasta hyväksymistä.)