Monta ääntä. — Avatkaa! — avatkaa säkki!
Burgess sivalsi säkkiin vihleen, sujautti sisälle kätensä ja veti esille kirjekuoren. Siinä oli kaksi taipeille käännettyä kirjelmää. Hän selitti:
— Toiseen näistä on merkitty: "Tarkastettava vasta sitten kun kaikki puheenjohtajalle osotetut kirjelmät — jos niitä tulee — on luettu." Toiseen on merkitty: Koetuslause. — Minä luen. Se kuuluu näin:
"En vaadi, että hyväntekijäni minulle lausuman huomautuksen edellinen puolisko kerrataan sananmukaisesti, sillä se ei ollut niin merkillinen, ettei voisi unohtua. Mutta sen viimeiset viisitoista sanaa ovat varsin huomattavia ja pysyvät luullakseni helposti muistissa; ellei näitä esitetä tarkoin, niin pidettäköön hakijaa petturina. Hyväntekijäni sanoi aluksi, että hän harvoin neuvoi ketään, mutta milloin hän jonkun neuvon antoi, oli sillä aina täysipainoisuuden leima. Sitten hän virkahti — eikä se ole koskaan häipynyt mielestäni: 'Sinä et suinkaan ole huono mies' —"
Viisikymmentä ääntä. — Se ratkaisee — rahat ovat Wilsonin! Wilson! Wilson! Puhe! Puhe!
Ihmisiä hypähti seisaalleen ja tunkeusi Wilsonin ympärille, puristellen hänen kättänsä ja onnitellen lämpimästi — sillaikaa kun puheenjohtaja takoi vasarallaan ja karjui:
— Järjestykseen, hyvät herrat! Järjestykseen! Järjestykseen! Antakaa minun lukea toki loppuun. — Hiljaisuuden palattua jatkui lukeminen seuraavasti:
"Mene ja tee parannus — taikka, muista minun se sanoneeni — jonakuna päivänä sinä syntiesi tähden kuolet ja joudut helvettiin tai hadleyburgilaisten pariin — koeta edes saada edellinen vaihtoehto."
Aavemainen hiljaisuus seurasi tiedonantoa. Ensin alkoi suuttumuksen pilvi synkkänä laskeutua kansalaiskunnan kasvoille; tovin kuluttua pilvi jälleen kohousi ja kutkuileva ilme pyrki sijalle, pyrki niin voimakkaasti, että se oli hillittävissä vain tuskallisen työläästi. Sanomalehtien selostajat, brixtonilaiset ja muut vieraat painoivat päänsä alas ja kätkivät kasvonsa käsiinsä, saaden pidätellyksi purkautumistansa pelkällä pinnistyksellä ja sankarillisella kohteliaisuudella. Tällä mitä tukalimmalla hetkellä kajahti hiljaisuuteen yksinäisen äänen jyrähdys — Jack Hallidayn:
— Tuolla se on täysipainoisuuden leima!