Billdonin kiskoivat hänen ystävänsä istualleen ja tyynnyttelivät häntä,
Wilsonin pitkittäessä:
— Ne ovat yksinkertaiset tosiseikat. Kirjeeni oli nyt siirtynyt paikaltaan. Sen huomasin, mutten siitä välittänyt, kun ajattelin ilmanvedon sen siihen puhaltaneen. Ei voinut juolahtaa mieleeni, että mr. Billson lukee yksityisen kirjelmän; hän oli kunniallinen mies ja tuollaisen kehnouden yläpuolella. Jos sallitte minun sanoa, niin on luullakseni hänen liikasanansa "mikään" nyt selitetty: se johtuu puutteellisesta muistista. Minä olin maailmassa ainoa mies, joka kykenin koetushuomautuksesta ainoatakaan sanaa ilmottamaan — rehellisenä tietonani. Muuta ei ole minulla sanottavaa.
Maailmassa ei mikään suostuttelevaa puhetta paremmin hämmennä puhetaidon koukkuihin ja temppuihin tottumattoman kuulijakunnan järjenjuoksua, mullistellen sen vakaumukset ja lumoten sen tunteet. Wilson istuutui voitollisena. Suojama jyrisi pauhaavaa suosiota; ystävät parveilivat hänen luokseen ja pudistelivat häntä kädestä, kiihkeästi onnitellen. Billson kiljuttiin alas eikä päässyt sanaakaan hiiskumaan. Puheenjohtaja takoi takomistansa vasarallaan ja huuteli:
— Mutta jatkakaamme, hyvät herrat, jatkakaamme!
Viimein palautui jonkun verran hiljaisuutta ja hatuntekijä sanoi:
— Mutta mitä jatkamista tässä on, sir, muuta kuin antaa rahat?
Ääniä. — Niin! Oikein! Esille, Wilson!
Hatuntekijä. — Esitän kolme eläköönhuutoa Wilsonille, sen erityisen hyveen esikuvalle, joka —
Hurraus puhkesi ilmoille ennenkuin hän sai lopetetuksi; ja keskellään — keskellä hälinää ja vasaran moiketta myös — jotkut intoilijat nostivat Wilsonin hartioilleen ja aikoivat voittokulkueena viedä hänet lavalle. Puheenjohtajan ääni kajahti nyt yli mellakan:
— Järjestykseen! Paikoillenne! Unohdatte, että on vielä toinen asiakirja lukematta. — Hiljaisuuden palattua hän otti paperin ja aikoi käydä sitä lukemaan, mutta laskikin sen takaisin pöydälle, sanoen: — Vasta muistankin: tähänhän ei saa kajota ennenkuin olen lukenut kaikki minulle annetut kirjalliset ilmotukset. — Hän otti taskustaan kirjekuoren, avasi sen, katsahti kirjelmään — näytti kummastuneelta — ojensi sen etäämmäksi silmistään ja tähysti sitä — tuijotteli sitä. Pari-, kolmekymmentä ääntä huudahteli: