— Eroat?
— Aamulla — kirjallisesti.
— Se näyttää parhaalta.
Richards painoi päänsä käsien varaan ja mutisi:
— Ennen ei minua pelottanut isompienkaan, vieraitten rahasummien soluminen käsieni kautta, mutta — Mary, minä olen niin väsynyt, niin väsynyt —
— Menemme levolle.
Kello yhdeksältä aamulla vieras kävi perimässä säkkinsä ja vei sen ajurilla hotelliin. Kello kymmeneltä oli mr. Harknessilla hänen kanssaan kahdenkeskinen puhelu. Vieras pyysi ja sai viisi suurkaupunkilaisen maksettavaksi asetettua osotusta — "näyttäjälle" suoritettavia —, neljä 1,500 dollarin summalle kunkin ja yhden 34,000 dollarille. Edellisistä hän yhden pisti lompakkoonsa, loput 38,500 dollaria hän pani kirjekuoreen, johon lisäsi Harknessin mentyä kyhäämänsä kirjelmän. Kello yksitoista hän saapui Richardsin asunnolle ja koputti. Mrs. Richards pilkisteli sälekaihtimen takaa, meni sitten ovelle ja sai kirjekuoren; vieras katosi sanaakaan hiiskumatta. Hän palasi punehtuneena ja horjuen, henkäisten:
— Minä varmasti tunsin hänet! Jo eilis-iltana tuntui minusta, että olin jossakin hänet nähnyt ennen.
— Hän on kai se mies, joka tänne säkin toikin?
— Olen siitä melkein varma.