— Ja saanemmekohan me pitää sen kokonaan — noiden kymmenentuhannen sijasta?
— Ka, siltä näyttää. Ja maksuosotukset vielä ovat asetettuja "näyttäjälle" suoritettaviksi.
— Onko se hyvä, Edward? Mitä varten ne on sellaisiksi laadittu?
— Varmaankin vihjaamaan, että ne olisi muutettava rahaksi jossakin etäisessä pankissa. Kenties Harkness ei halua asiaa tietyksi. Mikä se on — kirjekö?
— Niin. Se oli maksuosotusten mukana.
Se oli "Stephensonin" käsialaa, mutta allekirjoitusta vailla. Sanat kuuluivat:
"Olen pettynyt mies. Teidän rehellisyytenne on kiusauksen tapaamattomissa. Minulla oli siitä toisenlainen käsitys, mutta siinä tein teille vääryyttä, ja minä pyydän anteeksi, sydämeni pohjasta. Kunnioitan teitä — vilpittömästi. Tämä kaupunki ei ole ansiollinen suutelemaan teidän vaatteenne palletta. Hyvä herra, minä löin hurjan veikan itsekseni, että teidän itsehurskaassa kunnassanne oli yhdeksäntoista vieteltävää miestä. Olen hävinnyt. Ottakaa koko panos, se on oikeutta myöten teidän."
Richards huokasi syvään ja sanoi: — Se tuntuu tulella kirjoitetulta — se kipottelee kovasti. Mary — oloni on taas onneton.
— Niin minunkin. Voi, rakkaani, soisin —
— Ajatellakin, Mary — hän uskoo minuun.