— Hän ei ole kehno mies. Minä tiedän. Hänen koko epäsuosionsa perustui siihen yhteen seikkaan — seikkaan, josta pidettiin niin suurta melua.
— Siihen "yhteen seikkaan" tosiaan! Ikäänkuin ei se "yksi seikka" olisi riittänyt sellaisenaan!
— Kylliksi. Kylliksi. Hän ei vain ollut siihen syypää.
— Mitä puhutkaan! Vai ei syypää! Jokainen tietää, että hän oli!
— Mary, vakuutan sinulle — hän oli viaton.
— En voi uskoa, enkä usko. Mistä sinä tiedät?
— Se on tunnustus. Olen häpeissäni, mutta sen tunnustuksen teen. Minä olin ainoa, joka tiesin hänen syyttömyytensä. Olisin voinut hänet pelastaa, ja — ja — no, tiedäthän, kuinka kiihdyksissään kaupunki oli — minulla ei ollut siihen miehuutta. Se olisi kääntänyt joka ihmisen minua vastaan. Minun oli viheliäinen olla, peräti viheliäinen; mutta en uskaltanut; minulla ei ollut uljuutta asettua vastaan.
Mary näytti tuskaiselta ja vaikeni toviksi. Sitten hän sopersi:
— En — en luule, että sinun olisi sopinut — sopinut — Ihminen ei saa — tuota — yleinen mielipide — täytyy olla niin varovainen — niin — Tie oli tukala, ja hän takelsi lietteeseen; mutta kotvasen kuluttua hän pääsi taas liikkeelle. — Säälittävää se oli kerrassaan, mutta — Kas, eihän meillä ollut varaa siihen, Edward — ei tosiaankaan ollut. Oi, en olisi missään nimessä suonut sinun sitä tekevän!
— Sellainen esiintyminen olisi kylmentänyt meiltä monien ihmisten ystävyyden, Mary; ja sitten — sitten —