"En muuta kuin että olette olevinanne kuuro ja sokea kunnes lasketaan sataan tuhanteen — hitaasti laskettuna tietysti", sanoi Hendon äänellä miehen, joka vain pyytää tavallista pientä palvelusta toiselta.
"Mutta se on surmakseni", sanoi konstaapeli epätoivossaan. "Voi, älkää vaatiko multa liikaa, herra hyvä. Katsokaa vain tätä asiaa kaikin puolin, ja te näette sen olleen sulaa leikin tekoa multa — niinkuin se selvästi olikin. Ja jos sitä sanottaiskin muuksi kuin pilanteoksi, niin on se, kun onkin, virhe niin pieni ja vähäpätöinen, että julminkaan rankaisu siitä ei voisi olla muuta kuin nuhteet ja varoitus tuomarin huulilta".
Hendon vastasi tähän juhlallisuudella, joka pani ilman kylmenemään konstaapelin ympärillä —
"Tällä teidän niinsanomallanne pilanteolla on määrätty nimitys laissa — ettekö tunne sitä?"
"En, minä en sitä tunne! Kenties minä oon menetellyt kovin tyhmästi. Minä en aavistanut, että sill' oli nimitys — oi, pyhä Jumala, minä luulin että s' oli ensimmäinen laatuaan".
"Ei — sillä on nimitys. Laissa sanotaan senkaltaisesta seikasta Non compos mentis lex talionis sic transit gloria mundi."
"Oi, herra Jumala!"
"Ja rangaistus siitä on kuolema!"
"Jumala olkoon minulle armollinen, minä vaivainen, syntinen ihminen!"
"Te olette nauttinut etua ihmiseltä, joka itse oli syntiä tehnyt ja oli huutavassa hädässä ja teidän armonne vallassa; te olette anastanut tavaraa kolmentoista ja puolen pennyn arvon yli maksaen vain rovon siitä, ja tämä on lain nimessä salakähmäistä petosta, juonekasta vilppiä, vääryyttä virantoimituksessa ad hominem expurgatis in statu quo — ja rankaisu siitä on kuolema hirressä, ilman armotta, ilman lunastuksetta ja ilman pienintäkään papin lohtua".