"Menkää sitten, te viheliäiset pelkurit, ja asestakaa itsenne ja vartioitkaa ovia, sill'aikaa kun minä lähetän noutamaan vahtia." Sitten hän kääntyi kynnykseltä ja sanoi Miles'ille: "Te kai kyllä huomaatte teille edullisemmaksi, ett'ette enää ärsytä minua turhilla yrityksillä pakoon."
"Pakoon? Säästä nää huolet, jos ne on ainoat, jotka sua surettaa. Sillä Miles Hendon on Hendon Hall'in herra ja kaiken siihen kuuluvan. Hän jääpi tänne — älä muuta luulekkaan."
KUUDESKOLMATTA LUKU.
Ei tunnusteta.
Kuningas istui hetken ajan ajatuksissaan. Sitten hän katsoi ylös ja sanoi —
"S' on kummallista — todellakin kummallista. En voi sitä ymmärtää."
"Ei, herra kuningas, täss' ei ole mitään kummallista. Minä tunnen hänet. Hänen käytöksensä on aivan luonnollinen. Hän on syntymisestään saakka ollut konna."
"Ooh, mitä mä hänestä, sir Miles."
"Hänestä? Mistä sitten? Mistä kummallisesta sitten puhutte?"
"Siitä, ettei kuningasta kaivata."