"No, pölkkypää, sinnekö jäät koko päiväksi? Katkase lanka ja sytytä pätkä!"
Vavisten poika vastasi:
"Niin, mutta enhän…"
"Uskallatko vastustella minua? Lanka poikki ja sytytä!"
Poika totteli.
"No taivasten luoja! Yhden minuutin langan leikkasi! Soisinpa, että olisit…"
Raivossaan tempasi hän tikapuut kaivoksesta ja juoksi tiehensä. Poika kauhistui.
"Oi, Jumala! Auta, auta! Pelasta minut!" rukoili hän. "Oi, mitä voin tehdä! Mitä voin minä tehdä?"
Hän vetäysi kaivoksen seinämälle, niin lähelle kuin taisi. Tuo sihisevä lanka sai äänen hänen kurkkuunsa tyrehtymään, hän pidätti hengitystään seisoi siinä voimatonna ja tuijotti: kolmen, neljän sekunnin kuluttua oli hän lentävä pieninä säpäleinä ilmaan. Mutta samalla syttyi hänessä ajatus. Hän hyppäsi langan luo, leikkasi poikki sen tuumanvertaisen pätkän, joka vielä oli reijän ulkopuolella, ja oli pelastettu.
Nyt kaatui hän maahan turtuneena ja puoleksi taidotonna kauhusta; hänen voimansa oli taittunut, vaan hän lausui itsekseen rajulla riemulla: