"Tästä tulee vuosisatamme merkillisin tapaus, puhui Ham Sandwich. Siitä tulee kertomus kulkemaan yli koko maailman, uskokaa pois!"
"Sen voi jo uskoakin", virkkoi Joke Parker, seppä. "Siitä tulee mainio reklaami tälle kaivosseudulle — eikö totta, Ferguson?"
"Niin, jos tahdotte tietää minun mielipiteeni, niin sen sanon, että eilen oli vuokraamani vuorialue kahden dollarin arvoinen neliömetriltä, mutta tahtoisinpa nähdä sen miehen, joka tänään kehtaisi tulla siitä kuuttakymmentä tarjoamaan."
"Se on totta, Ferguson, parempaa onnea ei uusi kaivosseutu voisi uneksuakaan. Näitkö, kuinka huolellisesti hän pani talteen nuo pienet räsyt ja rikat ja muut vehkeet. Sitä katsetta! Hän ei voi olla näkemättä yhtään johtolankaa, se olisi hänelle aivan mahdotonta."
"Toiselle eivät kaikki nuo pikkuesineet mitään merkitsisi, mutta hänelle ne merkitsevät saman verran kuin suuri kirja, vieläpä harvalla präntillä painettu."
"Se on totinen totuus! Noissa pikkuesineissä piilee jokaisessa joku pieni salaisuus, vaikka ne luulevat, ettei sitä kukaan ymmärrä; mutta hän kun tulee ja tutkii, niin lävähtää salaisuus auki kuin vieterilipas se on varmaa!"
"Pojat, nyt en ole enää pahoillani, ettei hän ollut täällä kadonnutta tyttöä etsimässä; tämähän on paljo suurenmoisempi tapaus, paljo monimutkaisempi, — tämä kysyy tiedettä ja neroa."
"Tietysti olemme kaikki hyvillämme, että näin kävi. Hyvillämmekö? ei, se on liian vähän sanottu. Archy olisi tietysti oppinut paljon, jos hän olisi älynnyt seisoa tuon miehen vieressä ja katsoa, miten hän menettelee. Mutta hän kulki siellä syrjässä pensaikossa eikä nähnyt mitään."
"Se on totta, näin sen minäkin. No, Archy on nuori vielä, hän viisastuu kun vanhenee."
"Mutta, pojat, kenen luulette tehneen tuon kolttosen?"