"Jumala siunatkoon sinua, Archy, sinä olet kelpo ystävä."
"Archy eläköön. Astu esiin, poika, ja puhu rohkeasti", huusivat miehet, ylpeinä kun heillä oli omakin paikallisneronsa. Kotoinen tunne siitä, että heidän pitäisi puolustaa häntä, heräsi heissä nyt äkkiä ja muutti koko aseman.
Nuori Stillman odotti, että melu hiljeneisi ja lausui sitten:
"Pyydän Tom Jeffries'iä asettumaan tälle ovelle ja konstapelin menemään toiselle ovelle; ketään ei saa laskea ulos huoneesta."
"Sanottu ja tehty. Jatka, poika."
"Luulen, että rikoksentekijä on tässä joukossa, osotan hänet teille vähän ajan perästä, jos olen oikein arvannut. Nyt kerron teille koko tapauksen alusta loppuun. Vaikuttimena ei ollut ryöstö, vaan kosto. Murhaaja ei ollut tyhmä. Hän ei seisonut 622 jalan matkan päässä tuvasta. Häntä puupalikka ei haavoittanut. Hän ei tuvan ulkoseinämälle pannut räjähdysainetta. Hän ei ottanut haulipussia mukaansa eikä hän ollut vasenkätinen. Näitä erehdyksiä lukuunottamatta on erinomaisen vieraamme selonteko tapahtumasta pääasiassa oikea".
Mielihyvän naurua tirahteli salissa; ystävä kuiskasi ystävälle ikäänkuin sanoakseen: "Sehän on puhetta, joka tuntuu aivan latinalta. Kelpo poika, kunnon poika, ei hän antaudu."
Vieras pysyi tyyneenä. Stillman jatkoi:
"Minullakin on muutamia todistajia ja saatan kertoa, mistä vielä useampia voitte löytää." Hän näytti paksua rautalanganpätkää — kuuntelijat keräytyivät sitä katsomaan. "Se on ohkosen talikerroksen peittämä. Ja täällä on puoleksi palanut kynttilä. Siihen on leikattu merkkejä aina tuuman päähän toisistaan. Kerron teille kohta, mistä nämä tavarat löysin. Nyt jätän sikseen kaikki mietelmät ja arvaamiset ja johtolankain yhdistämiset, kertoakseni teille aivan yksinkertaisesti ja koristelematta, miten tuo surullinen tapaturma tapahtui."
Hän pysähtyi hetkeksi, antaakseen jännityksen yhä tiukemmalle pingoittaa kuulijain huomion. Sitten jatkoi hän: