Hänkö pahastuisi, tuo suloinen olento. Jos hän itse nuo sanat olisi sanonut, eivät ne olisi voineet tehdä sen syvempää vaikutusta minuun. Minut valtasi syvä, voimakas kaiho nähdä tuo nuori nainen, niin kiihkeä, että se aivan pelotti minua. Sanoin itselleni: "Minun täytyy heti täältä lähteä sieluni rauhan vuoksi."
"Katsokaas, hän pitää siitä, että ihmisiä tulee tänne meille ja että he viipyvät jonkun ajan, — sellaiset, jotka tuntevat maailmaa ja osaavat puhua, sellaiset kuin te. Siitä hän pitää, sillä hän tietää itse niin paljo — oi, hän tietää melkein kaikki ja osaa puhua kaikesta — hän visertää kuin lintunen; ja kaikenlaisia kirjojakin hän lukee, — näkisittepä, niin ihmettelisitte. Elkää lähtekö, viipykää pari päivää, hän olisi siitä niin hyvillään."
Kuulin sanat mutta niitä tuskin ymmärsin, niin syventynyt olin mietteisiini. Hän lähti luotani enkä sitä huomannutkaan. Nyt hän palasi, kuva kädessään, ja hän piti sitä edessäni puhuen:
"Kas niin, sanokaa nyt hänelle vasten silmiä, että te olisitte voineet jäädä tänne tavataksenne hänet, mutta ette tahtoneet."
Tuo uudistettu katse kumosi äskeisen viisaan päätökseni. Sinä iltana polttelimme rauhassa piippuamme ja juttelimme kaikenlaisista asioista, mutta enin talon nuoresta rouvasta, ja minulla ei todellakaan ollut noin hauskaa ja virkistävää hetkeä ollut moneen aikaan. Torstaipäivä tuli ja se meni nopeasti. Hämärissä saapui sinne eräs pitkä kullankaivaja, joka asui kolmen englannin peninkulman päässä — yksi noita harmahtuneita, väsähtyneitä — ja tervehti meitä sydämmellisesti vakavin ja sävyisin sanoin. Sitten virkkoi hän:
"Tulen vain tiedustelemaan talon rouvaa, milloin hän palaa kotiin. Onko ollut tietoja häneltä?"
"On ollut, sain kirjeen. Haluatteko kuulla sen, Tom?"
"Haluanpa kyllä, ellei teillä ole mitään sitä vastaan, Henry."
Henry otti kirjeen laukustaan ja sanoi, että hän sivuuttaa muutamat yksityisluontoiset seikat; sitten rupesi hän lukemaan ja luki kirjeen pääsisällön — lempeän, järkevän ja läpeensä rakastettavan kirjeen, jossa oli jälkikirjoituksessa ystävällisiä terveisiä Tom'ille, Joelle ja Charley'lle sekä muille ystäville ja naapureille.
Kun isäntä oli kirjeen lukenut, katsahti hän Tom'ia ja virkkoi: