"Ikäväksemme olemme kuulleet, että översti Bascon, 'Vapauden huokauksen' päätoimittaja, muutamia iltoja sitten langeta romahti kadulla ja taittoi jalkansa. Hän on viimeaikoina ollut heikko — hän on rasittanut itseään ja hänen perheessään on ollut sairautta ja otaksutaan että hän pyörtyi kävellessään päiväpaisteessa."

Jätin käsikirjoitukseni päätoimittajalle, hänen hyväksyttäväkseen, muutettavakseen tai revittäväkseen. Hän katseli sitä ja hänen kasvonsa synkkenivät. Hän rupesi sitä lukemaan, ja hänen kasvonsa kävivät uhkaavan näköisiksi, — jotain on hullusti, sen näin heti. Nyt hyppäsi hän pystyyn ja lausui:

"Tuli ja leimaus! Luuletteko, että minä aijon näin sävyisästi puhua noista luontokappaleista. Tyytyisivätkö tilaajani tuollaiseen maitovelliin. Antakaa kynä tänne!"

En ole koskaan nähnyt minkään kynän niin ilkeästi rapisevan enkä niin säälimättömästi toisen valittuja sanoja repostelevan. Sillaikaa kuin hän tätä työtä teki, ampui joku häntä avonaisesta ikkunasta ja lohkasi kappaleen hänen korvastaan.

"Ahaa", sanoi hän. "Se on tuo roisto Smith, 'Viisauden Tulivuoren' toimittaja, — häntä odotin jo eilen." Ja hän tempasi revolverin vyöltään ja ampui. Smith kaatui, jalassaan luoti. Ja revolveri heilahti Smithin kädessä juuri kun hän tähtäsi ampuakseen uuden laukauksen ja luoti sattui aivan vieraaseen henkilöön. Nimittäin minuun. Mutta menetin toki ainoastaan yhden sormen.

Päätoimittaja jatkoi sitten pyyhkimistään ja korjaamistyötään. Juuri kun hän oli saanut työnsä valmiiksi, putosi räjähdyspallo piipun kautta uuniin ja uuni pärskähti tuhansiin sirpaleisiin. Muuta vahinkoa se ei kumminkaan tehnyt, paitsi että muuan lentävä pirstale iski irti pari hammasta suustani.

"Tuo uuni on nyt aivan kelvoton", sanoi päätoimittaja.

Myönsin, että hän on oikeassa.

"Mutta se on yhdentekevää, tällä säällä sitä emme tarvitse. Tunnen miehen, joka tuon kolttosen teki — kyllä minä tämän jutun kuittaan. Niin, näin on kirjoitettava tästä aineesta…"

Otin käsikirjoituksen. Siihen oli tehty niin paljo muutoksia ja korjauksia, että sitä oli mahdoton samaksi paperiksi uskoakaan. Nyt oli kirjoitus näin kuuluva: