" Poimintoja Tennesseen sanomalehdistä."
"Viikkolehti 'Maanjäristyksen' heittiömäiset valehtelijat koettavat ilmeisesti taas uskotella seutumme jalolle ja ylevälle kansalle erästä uutta, halpamaista ja raakaa valhettaan yhdeksännentoista vuosisadan kunniakkaimmasta laitoksesta, Ballyhackin rautatiestä. Tuo keksintö, että se jättäisi Buzzardvillen syrjälle, on syntynyt heidän omissa likaisissa aivoissaan — taikka oikeammin siinä sorassa, jota he sanovat aivoikseen. Heidän on viisainta nielasta tämä valhe, jos he tahtovat pelastaa matelevat, haisevat raajansa siltä selkäsaunalta, jonka he niin hyvin ovat ansainneet."
"Higginsvillen aasi, 'Vapauden salaman' toimittaja Blosson, on nyt taas täällä, kuokkavieraana Van Burenin hotellissa."
"Olemme kuulleet että Mud Springs'in 'Aamuhuudon' juoppo toimittajajätkä valheisiin taipuvan luonteensa mukaisesti on levittänyt sitä juttua, että Van Werter ei olisikaan valittu. Sanomalehdistön ylevä tehtävä on levittää totuutta, hävittää erehdyksiä, korottaa, hienostuttaa yleisen moraalin ja sivistyksen sävyä ja tehdä ihmiset ystävällisemmiksi, siivommiksi, armahtavammiksi ja kaikin puolin paremmiksi, hurskaammiksi ja onnellisemmiksi; mutta tämä kelvoton, musta sielu saastuttaa alinomaa ylevän toimensa kylvämällä valhetta, panettelua, solvausta ja ruumaa halpamaisuutta."
"Blatersvilleläiset haaveksivat Nicholsonin betonilla päällystettyjä katuja — he tahtovat tietysti saada uuden vankilan ja köyhäintalon. Totta tosiaankin kaupunki, jossa on yksi hevonen, kaksi puuvillanperkauslaitosta, yksi paja ja sellainen laastarimainen lehti kuin 'Hurraahuuto'! Sen on parempi lainata betonia Memphiksestä, joka sitä sai niin huokealla. 'Hurraahuudon' ulosantaja Buckner, tuo ryömivä koppamato, rääkyy siitä jutusta tavalliseen typerään nuottiinsa, luullen puhuvansa kuin viisas ihminen."
"Niin, siihen tapaan on kirjoitettava asiat selviksi ja pippuria sekaan. Imelävellisanomalehdet minua oksettavat."
Samassa tulla tuprahti tiilikivi ikkunasta sisään kauhealla rymyllä ja selkäni sai siitä aika kolauksen. Siirryin vähän syrjemmäs, se rupesi tuntumaan olojen vaatimalta, mutta päätoimittaja virkkoi:
"Se oli arvatenkin översti. Olen odottanut häntä kaksi päivää. Nyt hän varmaankin kohta tulee sisään."
Hän arvasi oikein. Översti näkyi seuraavassa silmänräpäyksessä ovella, kädessään ojennettu ratsuväen revolveri.
Hän lausui: "Päivää, onko minun kunnia puhutella sitä pelkurimaista raukkaa, joka tätä lehteä toimittaa."