"On, herrani. Olkaa hyvä ja istukaa, mutta varokaa tuolia, siitä puuttuu yksi jalka. Minulla kai on kunnia puhutella palkinnonsaanutta roistoa, översti Blathershite Tecumsch'ia."
"Niin on nimeni. Minulla on täällä pieni asia selvitettävänä. Jos teillä on aikaa, niin alamme heti."
"Minun täytyy kyllä lopettaa artikkelini 'Amerikan siveellisen ja henkisen kehityksen ilahduttavista edistysaskeleista', mutta sillä ei ole kiirettä. Alkakaa!"
Molemmat pistoolit paukahtivat samaan aikaan aivan kauheasti. Päätoimittajan päästä tipahti suortuva ja siitä kulkenut överstin luoti tunkeusi lopuksi reiteni lihaisimpaan osaan. Överstin vasemmasta olkapäästä tipahti pieni pala. He ampuivat uudelleen. Tällä kertaa he molemmat ampuivat ohi, mutta sain minä siltä osani, luodin käsivarteeni. Kolmas laukaus haavoitti lieveästi heitä molempia ja minun rystysiini tuli naarmu. Silloin minä huomautin, että minä lähden vähän ulos kävelemään, koska herroilla on yksityistä keskustelua ja minun ehkä on sopimaton olla saapuvilla. Mutta molemmat herrat käskivät minun istua paikoillani ja vakuuttivat, että en heitä häiritse. Minulla oli hiukan toinen käsitys…
Sitten he hetkisen puhuivat vaaleista ja vuodentulontoiveista ja minä rupesin sitomaan haavojani. Mutta taas he ryhtyivät oikein vilkkaasti ampumaan ja jokainen laukaus sattui, mutta on ehkä mainittava, että kuudesta sattui viisi minuun. Kuudes haavoitti överstiä hengenvaarallisesti ja hän virkahti hienolla ivalla, että nyt hänen varmaankin täytyy sanoa hyvästit, koska hänellä on asioita toimitettavana kaupungissa. Sitten hän kysyi, missä hautaustoimisto on ja meni.
Päätoimittaja kääntyi minun puoleeni ja virkkoi: "Odotan vieraita päivällisille luokseni ja minun täytyy siitä syystä vähän valmistautua. Tahdotteko olla hyvä ja lukea korehtuurit sekä ottaa vastaan vieraita."
Hiukan minua epäilytti se vierasten vastaanottaminen, mutta olin vielä päästäni pyörällä noiden laukausten johdosta, jotka vielä korvissani kaikuivat, enkä keksinyt mitään vastaväitettä.
Hän jatkoi: "Jones tulee kello kolme — antakaa hänelle selkäsauna. Gillespie tulee ehkä jo sitä ennen, viskatkaa hänet ulos ikkunasta. Ferguson saapuu kello neljä — tappakaa hänet. Sen enempää meillä ei tänään tietääkseni olekaan tekemistä. Jos teiltä jää aikaa, kirjoittakaa säkenöivä kirjoitus poliisilaitoksesta, — antakaa ylikomisariolle aika löyly! Nahkapatukka on pöydän alla; aseita on laatikossa, ampumatarpeita tuolla nurkassa, siteitä ja laastaria tuolla kaapissa. Jos jotakin ikävää tapahtuu, niin käykää herra Lancetin luo, välskärin, joka asuu yläkerrassa. Hän ilmoittaa — meillä on työnvaihto."
Hän meni. Minua puistatti. Kolmen tunnin kuluttua olin jo ollut niin kamaloissa vaaroissa, että minulta oli mennyt koko mielenrauhani ja kaikki iloisuuteni. Gillespie oli tullut ja viskannut minut ulos ikkunasta. Jones tuli täsmällisesti ja kun valmistausin häntä löylyyttämään, otti hän sen tehdäkseen minun puolestani. Keskustellessani erään vieraan herran kanssa, jota ei ollut päiväjärjestyksessäni, menetin päänahkani. Eräs toinen vieras herra nimeltään Thomson teki minusta ryysykasan. Lopuksi pakenin erääseen nurkkaan, vaan siellä minua ahdisti joukko raivostuneita sanomalehtimiehiä, ammattipelureita ja politikoitsijoita, jotka kirkuivat ja kiroilivat ja heiluttivat aseita pääni ympärillä, niin että silmieni edessä vain salamoi säkenöivää terästä. Silloin aijoin juuri sanoutua irti toimestani koko sanomalehdessä, mutta samassa astui päätoimittaja sisään ja hänen seurassaan joukko hänen ihailijoitaan ja ystäviään. Nyt alkoi sellainen raju meteli, sellainen verilöyly, ettei sitä mikään ihmiskynä voi kertoa, ei edes teräskynä. Ihmisiä ammuttiin kuoliaiksi, toisia ruhjottiin raajarikoiksi, typistettiin, räjäytettiin ilmaan, viskattiin ulos ikkunasta. Synkkiä kirouksia sateli kuin rakeita, niitä räiski kuin hurjaa sotatanssia säestäen ja sitten taas istuimme, verentahraama päätoimittaja ja minä, kahden katsellen niitä verisiä säpäleitä, joita oli sikinsokin ympärillämme pitkin lattiaa.
Hän virkkoi: "Te tulette pitämään tästä paikasta, kunhan siihen totutte."