— Ette edes rakkainta ystäväänne?
— En. Sitä en tekisi.
Tohtori taisteli hetkisen ääneti tämän pulman kanssa, sitte kysyi hän:
— Ettekö edes pelastaaksenne hänet katkerasta tuskasta, surusta ja kurjuudesta?
— En. En edes pelastaakseni hänen henkeänsä.
Taaskin vaitiolo. Sitte:
— Tahi hänen sieluansa?
Taaskin tuli hiljaisuus — hiljaisuus, joka kesti jotenkin kauvan —, sitte toisti Hester matalalla, päättäväisellä äänellä:
— Tahi hänen sieluansa.
Ei kukaan virkkanut mitään pieneen aikaan; sitte kysyi tohtori: