Kun minä nyt kerron kokemuksiani ainoastaan niiden hyödyksi, jotka potevat nyt mainitsemaani tautia, niin toivon minä, että he ymmärtävät varotukseni käyttämästä sellaisia parannuskeinoja, jotka minusta tuntuivat tehottomilta, ja sitä näkökohtaa silmällä pitäen varotan minä heitä juomasta lämmintä suolavettä. Se on kenties hyvinkin hyvä lääke, mutta minusta se on ehdottomasti liian voimakasta. Jos kaulani vielä kerran vilustuisi ja minulla olisi valittavana joko maanjäristys tahi neljänneskannua lämmintä suolavettä, niin koettaisin ensiksimainittua.
Sitte kun vatsassani raivonnut myrsky oli asettunut eikä enää ketään laupeita samarialaisia ollut teillä eikä kujilla, lainailin minä edelleenkin nenäliinoja niistääkseni ne rikki pieniksi palasiksi, niinkuin olin tehnyt vilustumisen ensi kautena. Silloin tapasin minä erään naisen, joka juuri oli tullut sisämaasta ja joka sanoi asuneensa sellaisella seudulla, missä lääkäreitä oli harvassa. Välttämättömyyden pakottamana oli hän tottunut parantelemaan yksinkertaisia pikkutauteja. Minä arvelin, että hänellä oli äärettömän suuri kokemus alallaan, sillä hän näytti ainakin sadanviidenkymmenen vuoden vanhalta.
Hän valmisti sekotuksen siirapista, sievedestä, tärpätistä ja muutamista muista aineksista ja kehotti minua juomaan lääkettä viinilasin verran joka viidestoista minuutti. Minä otin sitä vaan yhden annoksen, se riitti; se poisti minulta kaikki moraaliset käsitteet ja sai hereille luontoni huonoimmat taipumukset. Sen huonosta vaikutuksesta hiipi aivoihini kaikenmoisia alentavia ajatuksia, mutta käteni olivat liian heikot voidakseni ryhtyä niitä toteuttamaan; elleivät minun voimani olisi uupuneet vilustumisen vuoksi käyttämistäni luotettavista parannuskeinoista, olen varma siitä että samalla hetkellä olisin voinut ryöstää vaikka kirkkomaan.
Niinkuin useimmilla muillakin ihmisillä, on minullakin usein ollut alhaisia vaikuttimia, mutta en koskaan ennenkun nautin nuo lääkkeet ollut tuntenut nahkassani sellaista yliluonnollista roistomaisuutta ja ollut vielä ylpeä siitä. Parin päivän kuluttua olin taas valmis alottamaan laastaroimisen itseni kanssa. Otin muutamia vaarattomampia lääkkeitä ja onnistuin viimein ajamaan vilustuksen päästä keuhkoihin.
Aloin yskiä lakkaamatta ja ääneni laski nolla-asteen alapuolelle; minä puhuin ukkosen kaltaisella bassoäänellä, kahta oktaavia alemmassa äänilajissa kuin tavallisesti. Unta sain ainoastaan rykimällä itseni lopen väsyksiin, mutta heti kun aloin puhella unissani, heräsin rämisevään ääneeni.
Minun tilani kävi vakavammaksi päivä päivältä. Minulle annettiin puhdasta paloviinaa, join sitä. Sitte paloviinaa ja siirappia; sitä nautin myöskin. Sitte paloviinaa ja valkosipulia; minä panin siirappia joukkoon ja nautin kaikkia kolmea sekasin. En huomannut mitään erityistä tulosta.
Minä katsoin parhaaksi matkustaa terveyteni hoitamista varten. Matkustin Tahoe-järvelle sanomalehtimiestoverini Wilsonin kanssa. On ihan hupaista muistella, miten komeasti me matkustimme. Me ajoimme samoissa kyytivaunuissa kullankaivajain kanssa, ja ystävälläni oli kaikki matkakapineet mukanaan, nimittäin kaksi hienoa, silkkistä nenäliinaa ja äidinäitinsä valokuva. Me purjehdimme ja metsästimme ja kalastimme ja tanssimme kaiket päivät ja minä lääkitsin yskääni kaiket yöt. Mutta sairauteni tuli yhä pahemmaksi ja pahemmaksi.
Minulle suositettiin kylmiä kääreitä. En ollut vielä koskaan vastustanut mitään parantamiskeinoa ja minusta tuntui epäjohdonmukaiselta vastustaa nytkään; päätin senvuoksi koettaa kylmiä kääreitä, vaikkei minulla ollut aavistustakaan siitä minkälaista se mahtoi olla.
Niitä annettiin minulle keskiyön aikaan ja ulkona oli hyvin kylmä. Rinta ja selkä riisuttiin paljaaksi ja jääkylmässä vedessä liotettu lakana (se näytti tuhat metriä pitkältä) käärittiin minun ympärilleni, kunnes minä olin sellaisen rasuluudan näköinen, jolla tykkejä puhdistetaan.
Se on julma keino. Kun kylmä lakana sattuu lämpimään ihoon, silloin hypähtää rajusti ylös ja pidättää henkeään, aivan kuin kuolinkamppailussa. Ytimet säärissäni jäätyivät ja sydämeni lakkasi sykkimästä. Luulin viimeisen hetkeni tulleen.