He haluavat laittaa sänkysi kuntoon ennenkuin olet noussut ylös, häiritäkseen siten sinun untasi ja saattaakseen sinut raivostumaan; mutta kun olet noussut ylös, palaavat he vasta seuraavana päivänä.

He tekevät kaikkia konnantöitä mitä voi ajatella, ja sen he tekevät ainoastaan ilkeydestä.

Siivoojattaret ovat kylmiä kaikille inhimillisille tunteille.

Jos saisin valtiopäivillä hyväksytyksi sellaisen ehdotuksen, joka tarkottaisi siivoojattarien hävittämistä, niin ehdottomasti sen tekisin.

PARTURIT

Kaikki muu voi muuttua, mutta ei parturit, ei heidän käytöstapansa eikä heidän ympäristönsä. Ne eivät muutu koskaan. Mitä kokee käydessään ensimäistä kertaa parturituvassa, sitä samaa kokee aina kaikissa parturituvissa elämänsä viimeiseen päivään asti. Minä ajatin partani tänäkin aamuna tavallisuuden mukaan. Eräs herra lähestyi parturin ovea Jones Streetiltä juuri samaan aikaan kuin minä lähestyin sitä Main Streetiltä — sehän on niin tavallista. Minä koetin kiiruhtaa, mutta se ei auttanut; hän pujahti ovesta sisälle muutamaa askelta ennen minua, minä seurasin hänen kintereillään ja näin hänen istuvan sille ainoalle vapaalle tuolille, joka oli parhaan parturin hoidossa. Niinhän se aina käy. Minä istahdin toivoen saavani sen tuolin, jota hoiti etevämpi niistä toisista partureista, sillä hän oli jo alkanut kammata kerittävänsä tukkaa, kun hänen toverinsa ei vielä ollut ehtinyt edes öljytä oman miehensä hiuksia. Minä odottelin jännityksellä. Kun näin, että numero 2 alkoi voittaa numero 1:htä, muuttui jännitykseni levottomuudeksi. Kun n:o 1 keskeytti hetkeksi työnsä ottaakseen eräältä äsken tulleelta maksua päänpuhdistuspiletistä ja päästi siten toverinsa menemään edelle, muuttui levottomuuteni tuskaksi. Kun n:o 1 ryhtyi jälleen työhönsä ja kun he molemmat yht'aikaa ottivat pois liinan ja puhdistivat pois liian puuderin ajelluilta poskilta, niin riippui hiuskarvasta, kumpiko ehtisi ennemmin sanoa: "Olkaa niin hyvä!" ja sydämeni ihan sytkytti jännityksestä. Mutta kun n:o 1 viimeisessä silmänräpäyksessä pysähtyi suoriakseen pari kertaa kundinsa kulmakarvoja, näin minä, että hän oli hävinnyt, ja minä nousin ylös harmistuneena ja läksin ulos pelastuakseni joutumasta n:o 2:den käsiin, sillä minulla ei ole niin suurta luonnonlujuutta, että tyynesti voisin katsella odottavaa parturia silmiin ja sanoa hänelle odottavansa niin kauvan kuin hänen toverinsa tuoli joutuu vapaaksi.

Olin neljännestunnin ulkona ja tulin sitte takaisin toivoen onnistuvani paremmin. Nyt olivat tietysti kaikki tuolit ylösotetut ja lisäksi istui neljä miestä vuoroaan odottamassa äänettöminä, miettiväisinä, tuskastuneina, ilman seuraa, niinkuin tavallisesti aina odotellessaan vuoroaan parturituvassa. Minä istahdin muutamalle vanhalle rautaselkäiselle sohvalle ja kulutin aikaani tutkimalla seinille kiinnitettyjä ilmotuksia kaikemmoisista hiustenvärjäysvoiteista. Sitte luin rasvaiset nimet yksityisten henkilöiden hiuskonjakkipulloista; luin yksityisten parranajokuppien nimet ja numerot; tutkin seinillä olevia, kärpästen tahrimia ja rikkinäisiä painokuvia, jotka esittivät tappeluita, entisiä presidenttejä, huolettomasti loikoilevia sultaanin vaimoja ja tuota ijankaiken inhottavaa nuorta tyttöä, joka panee nenälleen isoisänsä silmälasit; vannoin sydämessäni kirousta ja kuolemaa isoisälle kanarialinnulle ja inhottavan äreälle papukaijalle, joita on melkein kaikissa parturituvissa. Viimein sain käsiini erään eheämmän viimevuotisen kuvalehden, joka oli muutamalla likaisella pöydällä keskellä huonetta, ja katselin sen vääristettyjä esityksiä vanhoista, jo unohtuneista tapahtumista.

Lopuksi tuli minun vuoroni. Muuan ääni lausui: "olkaa niin hyvä!" ja minä istahdin tuolille — tietysti numero 2. Sanoin kohteliaasti, että minulla oli kiire, ja se teki häneen niin syvän vaikutuksen kuin olisi hän kuullut ensi kerran elämässään. Hän tuuppasi pääni syrjään ja kiersi liinan kaulaani. Hän kopeloi hiuksiani kynsillään ja selitti, että ne olisivat leikattavat. Minä sanoin, etten sitä halunnut. Hän pöyhötteli uudelleen ja sanoi, että ne olivat liian pitkät nykyisen muodin mukaisiksi — sopisi niitä hiukan lyhentää, varsinkin takapuolelta. Minä sanoin, että olin ne leikkuuttanut vasta viikko sitten. Hän seisoi hetkisen vaiti ja katseli luultavasti tukkaani ja kysyi sitte ylenkatseellisella äänellä, kuka ne oli leikannut. Minä riensin vastaamaan:

— Te itse!

Olin saanut hänet kiinni. Hän alkoi nyt sotkea saippuakuohustaan ja katsella peiliin, silloin tällöin kokonaan pysähtyen ja asettuen ihan peilin eteen tarkasti tutkimaan leukaansa tahi pusertamaan poskestaan jotain näppylää. Sitte saippuoi hän toisen puolen kasvojani perinpohjin ja aikoi juuri ryhtyä saippuoimaan toista puolta, kun kadulla tappelevat koirat kiinnittivät hänen huomiotaan, ja hän juoksi akkunan luo ja seisoi siinä ja katseli niin kauvan kun tappelu oli loppunut ja hän menettänyt tappelun tuloksesta lyömässään vedossa kaksi shillinkiä tovereilleen — seikka, joka minua suuresti huvitti. Hän lopetti saippuoimisen eikä pistänyt saippuaharjaa suuhuni kuin kaksi kertaa. Sitte alkoi hän hieroa saippuoitua leukaani kädellään ja puhellessaan samalla toisten parturien kanssa koirain tappelusta ajoi tietysti suuhuni koko joukon saippuakuohusta tietämättään, mutta minä sen tiesin.