Me työnnettiin takasin vähä ja seilattiin hänen ympäri ja hänen päänsä päällä, ja hän oli yhtä suuri joka haaralta. S'oli miehen pää, tai kukaties vaimon, tiikerin ruumiissa kiinni, joka oli sata viiskolmatta jalkaa korkea, ja sillä oli etukäpäläin välissä pieni herttanen kirkko. Kaikki tyyni, pait pää, oli ollut hiekan alla monta sataa, kukaties tuhattakin vuotta; mutta h'olit juuri nykyisin kaivaneet hiekan pois ja löytäneet tuon pienen kirkon. Siihen meni varmaankin paljo, paljo hiekkaa tuon elukan hautaamiseen, melkein yhtä paljon kuin höyrylaivan kantamiseen, tykkään mä.

Me pantiin Jim maihin pääkallon päälle ja annettiin hälle Amerikan lippu hänen turvaksensa, sillä olihan tää vieras maa. Sitten me seilattiin pois, välin tuolle taholle, välin tälle, saadaksemme — kuten Tom sitä sanoi — "vaikutuksia" ja "perspektiivilöitä" ja "proportioniloita", ja Jim hän teki voitavansa ja tälläs itsensä milloin tähän äksänpäksään, milloin tuohon, mutta paras oli hän, kun hän seisoi päällään ja riputti sääriään kuin sammakko. Mitä kauvemmas me tultiin, sitä pienemmäks tuli Jim ja sitä suuremmaks sfinksi, ja lopuks he olit vain kuin perhonen kirkontapulin nenässä. Sillä viisin tuopi tuo perspektiivilä oikeat proportion ilot näkyviin, sanoi Tom; hän sanoi, että Julius Cassar'in neekerit eivät tienneet kuinka suuri hän oikeastaan oli, he olit häntä liian likellä mukamas.

Sitten me seilattiin yhä kauvemmas ja kauvemmas, kunnes ei enää nähty Jimiä ollenkaan, ja silloin oli toi suuri möhkäle kaikkein ylhäisimmillään, kun se katsoi yli Niilin laakson niin hiljaisena ja juhlallisena ja yksinäisenä, ja kaikki noi pienet, viheliäiset mökit ja roskat, mit' oli sen ympärillä, olit tykkönään poissa ja menneet maailmaan, eikä mitään muuta ollut tallella kuin pehmeä loppumaton matto keltaista samettia, ja s'oli hiekka.

S'oli oikea paikka pysähtyä, ja me tehtiin niin. Me istuttiin siinä ja katseltiin ja tuumittiin puoli tuntia, ei kumpikaan haastanut mitään, sillä me tunnettiin semmosta rauhaa ja jonkimmoista juhlaa, kun muistettiin, miten toi kummitus oli tolla viisin vilkassut yli laakson ja tuuminut suuret tuumansa aivan yksinään tuhansia vuosia yhteen mittaan; eikä vielä tänä päivänäkään kukaan voi keksiä mitä s'on tuuminut.

Viimein otin minä kiikarin ja näin pieniä matosia, tai mitä lie ollut, matelevan samettimatolla ja muutamia toisia, jotka ryömit ylöspäin elukan selkää myöten, ja sitten näin mä pari kolme valkosta sumupilveä ja pyysin Tomia kiikaroimaan. Sen hän tekikin ja sanoi:

"N'on luteita. Ei, ootappas — n'on — n'on ihmisiä, luulen mä. Jaa, n'on ihmisiä — miehiä ja hevosia. Ne laahustaa ylös pitkät tikapuut sfinksin selkään — eikö s'oo kummallista? Ja nyt koettavat ne nostaa tikapuut — ja siell' on paljo pieniä savupilviä — tuhat tulimmaista! n'on pyssyjä! Huck, ne hätyyttää Jimiä!"

Me päästettiin voimaa masinaan ja huilattiin sinne, niin että vinkui. Me oltiin perillä tuossa tuokiossa ja tultiin kuin myrsky heidän keskeensä, ja he hajosit kuin kanaparvi joka taholle, ja jotkut, jotka kiipesit tikapuita ylös Jimin kimppuun, kirposit ja putosit maahan. Me lennettiin ylös ja nähtiin Jimin makaavan sfinksipään huipulla läähättäen ja puolikuolleena pelästyksestä ja avunhuutamisesta. Hän oli kestänyt piiritystä kauvan aikaa — koko viikon, sanoi hän, mutta niin kauvan sitä ei ollut; näytti vain siltä hänen mielestään, kun h'olit häntä niin peevelin lailla ahistaneet. He olit ampuneet häntä ja pyssynkuulat olit surisseet hänen korvissaan, mutta hän ei ollut haavotettu, ja kun he äkkäsit, ettei häntä saanut seisomaan ja ettei kuulat häneen käynyt hänen maatessaan, noutivat he tikapuut, ja silloin hän ymmärsi, että piru hänet veis mukamas, jos ei me tultu kuin tuulessa. Tom oli hyvin suuttunut ja kysyi hältä, miks' ei hän näyttänyt heille lippua ja komentanut heitä hiiteen Yhdys-Valtain nimessä. Jim sanoi sitä tehneensä, mutta he antoivat palttua sille mukamas. Tom sanoi ilmoittavansa asian hallitukselle Washingtoniin, ja sitte sanoi hän:

"Saattepa nähdä, että he saavat pyytää anteeks siitä, kun ovat hävässeet Amerikan lippua, ja maksaa korvausta päälle päätteeks, jos pääsevät silläkään."

Jim sanoi:

"Maksaa korvausta? Mistä? Ja kelle?"