"Mutta, Tommi herra, me ei koskaan löyetä kylää. Piipun mä kyllä löyän, mä tunnen kyökin kuin paitani, mutta, tuhat viäköön, me ei osata kylään eikä Sant Louis'iinkaan tai mihinkään muuhun paikkaan. Me ei tiietä tiätä, Tommi herra."
S'oli tosi asia, ja se ällistytti Tomin hetkeks. Sitte sanoi hän:
"Kuulkaa nyt — kyllä se menee, ja minä sanon teille millä viisin. Te väännätte kompassia ja lennätte länteenpäin kuin nuoli, kunnes te tulette Yhdys-Valtoihin. Se ei ole vaikeaa, sillä s'on ensimmäinen maa, johon tulette Atlantin meren tuolla puolen. Jos tulette sinne päivän aikana, niin antakaa mennä suoraan länteenpäin Floridan ylärannikolta, ja yhden ja kolmen kvartin tunnin kuluttua tuutte Mississippi suuhun — sillä faartilla kuin min' annan teille. Te tulette olemaan niin korkealla ilmassa, että maa on hyvin kaareva — melkein kuin nurin kaadettu pesuvati — ja te näätte koko joukon jokia kiemurtelevan joka taholla, kauvan ennenkun tulette sinne, ja te voitte vallan helposti löytää Mississippin. Sitte voitte seurata jokea pohjoseen päin liki yhden ja kolmen kvartin tunnin, kunnes näätte Ohion laskevan siihen; silloin pitää teidän tähystää tarkoin, sillä silloin ootte likellä. Vasemmalla puolen näätte toisen juovan yhtyvän — s'on Missouri, ja vähä ylempänä on St. Louis. Sitte laskette pallon matalalle, niin että voitte tarkastaa kyliä, joiden yli menette. Te lennätte noin viiden kolmatta kylän ja kauppalan yli viidessätoista minuutissa, ja te tunnette kyllä meidän kylämme, kun sen näette — ja joll'ette sitä tunne, niin voitte huutaa alas ja kysyä."
"Jos s'on niin heleppo, niin voiaan kai me tehä sen sitte, Tommi herra.
Niin, kyllä me tehään se."
Opas oli myöskin vissi asiasta, ja hän luuli pian oppivansa pitämään perää.
"Jim voi opettaa teille koko konstin puolessa tunnissa", sanoi Tom.
"Nämä ilmapallot on yhtä helpot tyyrätä kuin tavallinen paatti."
Tom otti framille kartan ja merkitsi siihen kurssin ja mittas sen ja sanoi:
"Jos menette länteenpäin, niin se nähkääs on mukavin tie. Ainoastaan noin seitsemän tuhatta englannin penikulmaa. Jos menette itäänpäin ja sitte yltympäri, niin tulee kaks vertaa enemmän matkaa." Sitten sanoi hän oppaalle: "Katsokaa te molemmat kielikelloa kaiken aikaa, ja kun se ei osota 300 penikulmaa tunnissa, pitää teidän mennä korkeammalle tai alemmalle, kunnes tulette ilmavirtaan, joka menee samaan suuntaan kuin te. Tämä lintu voi lentää 100 penikulmaa tunnissa ilman mitään tuulta avukseen. Voi tavata yli 200 penikulman myrskyn milloin vain tahtoo."
"Kyllä me tavataan."
"Niin, koetkaa. Välistä te kyllä saatte kohota pari penikulmaa, ja silloin tulee turkkasen kylmä, mutta enimmäkseen tapaatte te myrskynne paljon alemmalta. Jos vain saisitte kiinni oikein hirmumyrskystä — niin sekös olis teille passi se! Tästä näette professorin kirjoista, että ne menee länteenpäin näillä latituuteilla; ja ne menee matalalla myös."