"Olkoon menneeksi! Taitaa olla kumminkin parasta."
"Vaan missä?"
Tom arveli vähän aikaa, ja sanoi sitten:
"Kummitushuoneessa. Se on hyvä paikka."
"Eikö helvetissä. Minä en rakasta kummitushuoneita, Tom. Uhuu, ne ovat kymmentä kertaa pahemmat kuin ruumiit. Ruumiit puhuvat ehkä, vaan he eivät hiivi päällemme kääreliinoissa, juuri silloin kuin ei ajattele mitään, eivätkä pilkistä yks-kaks olkamme yli, hammasta purren, niinkuin kummitukset ja peikot tekevät. Minä en voi kestää sitä, Tom — eikä kukaan muukaan."
"Niin, vaan, Huck, peikot ja kummitukset liikkuvat ainoastaan öisinä aikoina — he eivät voi estää meitä kaivamasta siellä päiväseen aikaan."
"Se on tosi. Vaan sinä tiedät hyvin kyllä, ett'ei kukaan likentele kummitushuoneita, ei yöllä eikä päivällä."
"Niin se on oikeastaan sentähden, ett'ei kukaan tahdo lähestyä sitä paikkaa, jossa joku on tapettu. Vaan sen huoneen ympärillä ei ole nähty mitään öisinä aikoina — ainoastaan sinertäviä tulia häilyvän ikkunoissa — ei oikeita kummituksia."
"Vaan jossa näet tämmöisiä sinisiä tulia häilyvän, niin saat olla varsin vakuutettu, että siinä peikkoja piilee takanasi. Se on selvä kuin päivä. Sillä ei muut kuin peikot käytä niitä."
"Siinä sinulla on oikein. Vaan kun he kaikissa tapauksissa ei tule sinne päivällä, niin en ymmärrä, mitä siinä on pelättävää."