"Oi kuinka hauska siellä tulee olemaan!"
Becky ajatteli sitten hetkisen ja sanoi:
"Vaan mitäs äiti sanoo?"
"Mistäpä saisi hän sen tietää?"
Tyttö mietiskeli ehdotusta itsekseen ja sanoi vastahakoisesti:
"Minä en luule sen olevan oikein — vaan —"
"Vaan — ei ole muu kuin tyhmyys! Äitisi ei saa kuuna kullan valkeana tietä siitä mitään, ja mitäpä se sitte tekisi, jos saisikin? Hän ei tahdo muuta kuin sen, että olet turvassa; ja lyönpä veikan siitä, että hän olisi käskenyt sinun mennä sinne, jos vähänkin olisi tullut ajattelemaan sitä. Sen olisi hän tehnyt!"
Douglaan lesken loistava vierasvaraisuus oli hyvin houkutteleva. Tämä ja Tom'in houkutukset voittivat viimein. Sitten päätettiin, ett'ei illan programmista puhuttaisi kellenkään.
Nyt pölähti se ajatus Tom'in päähän, että Huck ehkä tulisi juuri tänä yönä antamaan merkkiä. Tämä ajatus masenti korkeassa määrässä hänen iloisia toiveitansa. Hän ei kumminkaan voinut jättää mielestänsä sitä iloa, joka odotti häntä Douglaan lesken luona. Ja miksipä hän ei menisi sinne, sanoi hän itsekseen, — merkkiä ei ollut kuulunut edellisenä yönä, ja mikäpä suurempi mahdollisuus olisi tänä yönä? Illan varma ilo voitti epätietoisen aarteen; ja poikain tavalla, päätti hän seurata suurempata haluansa, eikä muistella raha-arkkua koko sinä päivänä.
Kolme peninkulmaa kaupungin alapuolella seisottui lossi ja laski, erään ihanan metsäkkään laakson suun rantaan. Joukko nousi maalle, ja kohta kaikui ilo ja nauru likeltä ja kaukaa metsistä ja kukkuloilta. Kaikki ne keinot, jolla voipi väsyttää ja hijostuttaa itsensä oli kohta koeteltu, ja vähitellen alkoi tuo hajallaan oleva katras kokoontua sijoitus-paikalle aika nälkäisinä; eväsvakkojen sisällys otettiin tutkittavaksi, ja kauhea oli se häviö niissä, jonka tämä tutkimus matkaan sai. Tuuheitten tammien siimeksessä nauttivat he kestittyänsä virvoittavaa lepoa; puhellen ja naureskellen. Yht'äkkiä huudahti joku: