Se oli muukalaisen ääni — muukalaisen kummitushuoneesta. Kuoleman väristys puisti Huck'in sydäntä — tämä siis oli "kosto-asia!" Hän ajatteli paeta. Vaan hän muisti että Douglaan leski oli ollut ystävällinen häntä kohtaan useampia kertoja, ja nämä miehet aikoivat ehkä tappaa hänet. Hän toivoi voivansa varoittaa häntä; vaan hän ei uskaltanut tehdä sitä — he voisivat tulla ja saada hänet kiini. Tämän kaikki ja paljon muuta ajatteli hän sen silmänräpäyksen ajalla, joka kului muukalaisen puheen ja Indiani-Joen ensi muistutuksen välillä:
"Sentähden kuin pehkot ovat tielläsi. Vaan nyt — katsos tänne — nyt näet sen, tai miten?"
"Näen. Kyllä siellä on vieraita, luulen mä. Parasta on asia jättää."
"Jättää, ja minä joka jätän tämän tienoon ikuisesti! Jättää se, ja tuskin kuunaan enää saada tilaisuutta. Minä sanon sinulle vielä kerran, että hänen rahoistansa minä en huoli — ne saat sinä. Vaan hänen miehensä oli kiukkuinen minua kohtaan — monta kertaa — varsinkin oli hän se rauhan tuomari, joka laittoi minut linnaan löysästä. Eipä sillä vielä hyvä! Se ei ole vielä miljoonaskaan osa siitä, mitä hän teki minulle. Hän tuomitsi minut pieksettäväksi! — pieksettäväksi vankihuoneen edessä aivan kuin neekerin — jossa kaikki kaupunkilaiset oli katsojina! Pieksettäväksi! — ymmärrätkö sinä? Hän ennätti kuolla. Vaan leski saa maksaa sen?"
"Oh, älä tapa häntä? Älä tee sitä?"
"Tapa? Kuka tässä on tappamisesta puhunut? Miehen tappaisin, jos eläisi; vaan en akkaa. Kun naiselle tahtoo kostaa, niin ei häntä tapa — tuhmuuksia! Hänen näköänsä on ajatteleminen. Halkaisee hänen sieramensa — leikkaa korvat kuin porsaalta!"
"Jumalan tähden, se on —"
"Pidä sisässäsi nuo ajatuksesi! Se on varmin sinulle. Minä sidon hänet sänkyyn kiini. Jos veri hänestä siinä vuotaa kuiviin, niin onko se minun syyni? Jos niin tapahtuisi, en kai minä sitä itkisi. Ystäväni, sinun pitää auttaa minua tässä — minun tähteni — sentähden olet sinä tullut tänne — voisi tapahtua, ett'en voisi tehdä sitä yksinäni. Jos epäilet niin tapan minä sinut! Ymmärrätkös yskän? Ja jos minun täytyy tappaa sinut, niin tapan minä hänetkin — ja niin luulen, ett'ei kukaan kuuna kullan valkeana saa tietää mitään tekiästä."
"Hyvä, jos niin on tapahtuva, käykäämme asiaan kiini. Kuta pikemmin sitä parempi — koko ruumiini vapisee."
"Nyt? sanot sinä. Kun on ihmisiä sisässä? Kuules — minä rupean epäilemään sinua jos et varo itseäsi. Ei — me odotamme kunnes kynttilät ovat sammutetut — ei ole kiiru."