"Niin, poika parka, sinä oletkin sen näköinen kun sinulla olisi ollut kova yö — vaan tuossa on sänky sinulle, kunhan olet saanut einettä. Ei, he eivät ole kuolleet, poika — me olemme kyllä suutuksissa siitä. Sinun kertomuksesi mukaan tiesimme hyvin, missä saavuttaisimme heidät, me hiivimme siis varpaillamme, kunnes olimme viidentoista jalan päässä heistä — polku väripuupensaikossa oli pimeä kuin säkki — ja juuri silloin tunsin, että minua rupesi aivastuttamaan. Kova onni! Minä kyllä koetin pidättää, vaan siin'ei auttanut — ulos piti sen, ja ulos se pärskähtikin! Minä kulin etunenässä, ojennettu pistooli kädessä, ja kun kuulin rapinasta, että aivastus oli säikäyttänyt roistot pakoon, niin huusin minä: 'Ampukaa pojat!' ja laitoin luotini sinne, josta rapina kuului. Pojat tekivät samoin. Vaan roistot pakenivat nuolen nopeudella, ja me seurasimme heidän perästänsä läpi metsän. Luullakseni, emme saaneet heihin sattumaan. He ampuivat kumpikin latinkinsa, ennen kuin läksivät pakoon; vaan kuulat vinkui sivutsemme, eikä sattuneet. Kun emme enää kuulleet heidän askeleitansa, lopetimme jahtimme, ja menimme herättämään vartia-väkeä. He kokosivat joukon, joka läksi vartioimaan joen rantaa, ja niin pian kuin täysi päivä on, tulee sheriffi joukkonensa etsimään metsistä. Poikani menevät nyt heidän joukkoonsa. Olisi hyvä jos tietäisimme, minkänäköisiä nuo roistot ovat — siitä olisi apu. Vaan luullakseni et voinut nähdä heitä pimeässä niin tarkkaan, minkä näköisiä he olivat?"
"Näin kyllä, minä jo näin heidät kauppalassa ja seurasin heitä sieltä."
"Oivallista! Selitä — selitä, poikani!"
"Toinen heistä oli tuo kuuromykkä Espanialainen, joka on ollut täällä näkyvissä pari kertaa, ja toinen on ilkeän näköinen rehjana —"
"Se on kyllin, poikaseni, me tiedämme ketä he ovat! Minä tapasin heidät eräänä päivänä lesken talon takana metsässä, jolloin läksivät pötkimään pakoon. Tielle, pojat, ja kertokaa tämä sheriffille; eineenne voitte syödä huomen aamunakin!"
Wallisarin pojat läksivät paikalla matkalle. Kun he olivat jättäneet huoneen, juoksi Huck heidän perästänsä ja huusi:
"Olkaa hyvät, älkääkä sanoko kellenkään, että minä olen ilmaissut heidät! Olkaa niin hyvät!"
"Niin kuin tahdot, Huck, vaan sinulla pitäisi olla kunnia työstäsi."
"Ei, ei! Älkää virkkako kellenkään mitään!" Kun nuorukaiset olivat menneet tiehensä, sanoi vanha Wallisari:
"Sinä et kieli — enkä minäkään. Vaan miks'et tahdo sinä sitä tiettäväksi?"