Becky antoi vapaan vallan kyynelillensä ja surullensa. Tom koetti parhaansa mukaan lohduttaa häntä, vaan huonolla menestyksellä. Viimein sanoi Becky:
"Tom!"
"Mitä nyt, Becky?"
"He tulevat kaipaamaan meitä ja etsimään meitä!"
"Luonnollisesti! Sen tekevät he varmaan!"
"Ehkä he jo etsivät meitä, Tom?"
"Niin, luultavasti jo etsivät! Toivon kumminkin, että niin tekevät."
"Milloin luulet heidän ruvenneen kaipaamaan meitä, Tom?"
"Kun tulivat takaisin venheelle, luullakseni."
"Tom, silloin jo oli ehkä pimeä — luuletko heidän kumminkin huomanneen, ett'emme olleet mukana?"