Hän jätti nyt pojat yksinänsä.
VIIDESNELJÄTTÄ LUKU.
Huck sanoi:
"Me voisimme kavuta alas, jos meillä olisi nuora. Ikkuna ei ole korkealla maasta."
"Turhaa puhetta. Miksi sinä tahdot kavuta alas?"
"Siksi, ett'en ole tottunut tuollaisiin ihmisiin, ja varsinkin noin suureen seuraan. Minä en voi kärsiä heitä. Minä en tule alas, Tom."
"Ole nyt tuhmuuksia puhumatta! Ei se tee mitään. Minä puolestani en ujostele rahtuakaan. Minä otan sinut suojaani."
Sid astui sisään.
"Tom," sanoi hän, "täti on odottanut sinua koko jälkeen puolen päivän. Mary otti esiin valmiiksi sinun juhlavaattesi, ja kaikki olivat liikkeessä sinun tähtesi. Sanos, tämä tali ja savi eikös se ole sinun vaatteillas?"
"Kuulkaas, Herra Siddy, olkaa hyvä ja hoitakaa omia asioitanne. Vaan minkätähden tämä juhlallisuus on?"