"Se nyt on lesken tavallisia kestiä. Tällä kertaa se on Wallisarille ja hänen pojillensa siitä hyvästä työstä, jonka tekivät hänelle tässä tuonoissa yönä. Pojat — minä voin kertoa teille jotakin, jos tahdotte tietää."
"No, mitä se olisi?"
"Niin, vanha Jones aikoo hämmästyttää ihmisiä täällä tänä iltana, minä kuulin hänen salaisuutena kertovan siitä tätille tänään, vaan minä luulen, ett'ei salaisuudesta ole enää juuri paljon jälellä. Kaikki tuntevat sen — itse leskikin, vaikk'ei ole siitä tietävinänsäkään. Se oli aivan välttämätön herra Jones'elle, että Huck oli täällä — hän ei voinut tuoda esiin tuota salaisuutta Huck'itta, ymmärrättekös?"
Sid hymyili hyvin itserakkaasti.
"Sid, sinäkö se olet, joka olet kielinyt?"
"Oh, ole huoleti siitä, kuka sen on tehnyt! Joku on sen tehnyt, siinä on kaikki."
"Sid, koko kaupungissa ei löydy kuin yksi ainoa henkilö, joka on niin kelvoton, ja se olet juuri sinä. Jos sinä olisit ollut Huck'in siassa, niin olisit sinä hiipinyt pois paikalta, etkä olisi sanonut ristitylle sielulle roistoista mitään. Sinä et voi muuta tehdä kuin ilkeyttä, ja sinä et kärsi muita kiitettävän hyvistä töistä. Tuossa on sinulle — eikä kiittämistä, niinkuin leski sanoo."
Tom antoi Sid'ille useampia korvapuustia, ja auttoi häntä ulos ovesta hyvällä potkulla peräpakaroille.
"Mene nyt alas kaipaamaan tätille, jos tohdit, niin huommenna saat maksun."
Joitakuita minuuttia myöhemmin istuivat lesken vieraat illallispöydän ympärillä, ja tusina lapsia oli istutettu pienempien pöytäin ympärille samassa huoneessa, maan ja ajan tavan mukaan. Kun aika tuli, piti herra Jones pienen puheen, jossa hän kiitti leskeä siitä kunniasta, jonka hän oli osoittanut hänelle ja hänen pojillensa, "vaan," sanoi hän, "täällä on neljäskin henkilö, jonka kainous —"