He mutisivat jotakin vastaukseksi ja jatkoivat kaivuansa. Kotvaan aikaan ei kuulunut muuta kuin lapioitten nariseva ääni, tyhjentäessä hiekka- ja sorakuormiansa. Tämä oli hyvin yksi-toikkoista. Viimein sattui muuan lapio kolisevalla ja jylhällä äänellä ruumiin-arkkuun, ja pari minuuttia sen perästä nostivat miehet sen haudan partaalle. He avasivat arkun-kannen lapioillaan, nostivat ruumiin arkusta, ja heittivät sen maahan. Kuu alkoi pilkoittaa pilven raosta, ja valaisi ruumiin kalvean muodon. Paarit pantiin reilaan ja ruumis nostettiin niille, peitettiin vanhalla loimella ja nuoritettiin kiini. Potters veti esiin suuren linkku-veitsen, leikkasi poikki riippuvan nuoranpään, ja sanoi:
"Nyt se on valmis, tohtori Lääkelasku, ja vedä nyt esiin vielä viitonen, muutoin saa se jäädä tuohon."
"Niin se nyt on" sanoi Indiani-Joe.
"Mitä nyt, mitä tämä merkitsee?" sanoi lääkäri. "Te vaaditte maksun edeltä käsin, ja minä maksoin sen."
"Niin, ja sinä olet tehnyt enemmin kuin sen," sanoi Indiani-Joe, lähestyen tohtoria, joka nyt oli noussut seisomaan. "Viisi vuotta takaperin ajoit sinä minut ulos isäsi keittiöstä, eräänä iltana kuin anoin ruokaa nälkäisen mahani täytteeksi, ja samassa tilaisuudessa julistit sinä, ett'en minä tehnyt minkäänlaista hyötyä siellä, enkä muuallakaan; ja kuin minä vannoin kostaa sinulle tästä, vaikka sadankin vuoden perästä, niin antoi isäsi vangita minut löysästä. Luuletkos minun unhoittaneen sen? Minun suonissani ei juokse turhaan indiani-vertä! Ja koska nyt olet minun käsissäni, niin on sinun käyminen tilin tekoon, ymmärrätkös sen!"
Samalla uhkasi hän tohtorin naamaa pudistetulla nyrkillänsä. Tohtori löi häntä yht'äkkiä niin, että kelvoton kaatui. Potters pudotti veitsensä ja ärjäsi:
"Kuulepas sinä siellä, älä lyö minun kumppaniani!" ja jo ensi silmänräpäyksessä oli hän tarttunut tohtorin vyötäisiin, he alkoivat kamppailla kaikin voimin, polkien alas ruohon ja penkoen kenkiensä koroilla maan mustalle mullalle. Indiani-Joe hyppäsi ylös säihkyvin silmin, sieppasi ylös Potters'in veitsen ja kiekkui kuin kissa painivien ympärillä saadaksensa tilaisuutta pistää. Yht'äkkiä riipasi tohtori itsensä irti, sieppasi Williams'in haudan raskaan päälaudan ja löi Potters'ia sillä niin että hän kaatui; vaan samassa silmänräpäyksessä havaitsi puoliverikin itsellänsä olevan tilaisuuden ja paiskasi veitsen päätään myöten tuon nuoren tohtorin rintaan. Hän horjahti ja kaatui, osittain peittäen Potters'ia ruumiillansa ja tahrasi hänet verellänsä. Samalla peittivät pilvet tämän kauhean näön pimeyteen, ja peljästyneet pojat pakenivat pimeyden suojassa.
Kun kuu tuli uudelleen näkyviin, nähtiin Indian-Joe kumartuneena ruumiitten yli, katsellen niitä. Tohtori jupisi jotakin, jota ei voitu ymmärtää, huokasi syvään kerran tai pari, ja oli ääneti. Puoliveri sanoi itsekseen:
"Se tili on tehty, lempo vieköön!"
Nyt ryösti hän ruumiin, jonka tehtyä hän pani tuon kamalan veitsen Potters'in oikeaan käteen, ja istuutui äsken särjetylle ruumiin-arkulle. Kolme — neljä — viisikin minuuttia kului; Potters alkoi liikkua ja öristä. Hän puristi veistä kourassaan, nosti ylös sen, katseli sitä, ja pudotti sen maahan kauhistuen. Sitten nousi hän istuallensa, puukaten pois ruumiin päältänsä, katsoa tuiottaen ensin siihen ja sitten ympärillensä. Hänen silmänsä tapasivat Joen.