"Minun luojani, mitä tämä on Joe?" sanoi hän.
"Tämä on jokseenkin kelvoton asia", sanoi Joe, minkäänlaisetta liikutuksetta.
"Miksis teit tämän?"
"Minä! Minä en ole sitä tehnyt! Kuules! Tuollaiset puheet eivät puhdista ketään."
Potters vapisi ja kävi aivan kalvakaksi.
"Minä luulin, että olin selvinnyt. Tänä iltana olisi juominen pitänyt antaa olla. Vaan minulla on vielä päässäni — pahemmin kuin alkaessa. Minä olen aivan pöperryksissä; enkä jaksa muistaa tuskin mitään. Sanos nyt minulle, Joe — vilpittömästi sä vanha kumppani — teinkö minä tämän? Minun aikomukseni ei suinkaan ollut se; Jumala auttakoon minun syntistä sieluani ja ruumistani, noin en kuunaan ajatellut tehdä. Ooh, se on kauheata — ja hänestä, josta oli niin suuret toiveet."
"Te painitti keskenänne, ja hän löi sinua laudalla, niin että kuukerruit; sitten hyppäsit sinä uudelleen ylös, horjuen ja hoippuen, sait veitsen käsiisi ja paiskasit sen hänen sisäänsä, juuri kuin hän oli sinua lyömäisillään, ja siinä olet rötköttänyt kuoliaana kuin rautakanki tähän saakka."
"Oo, minä en tiennyt mitä tein. Vaikka tähän paikkaan kuolisin, niin sitä en tiennyt. Tämä kaikki on viinan ja vihan vaikuttama. Minä en ole kuuna päivänä ennen käyttänyt asetta, Joe. Tapellut kyllä olen, vaan en koskaan aseella. Sen voi kaikki todistaa! Joe, älä puhu tästä kellenkään mitään, niin olet kunnon kumppani. Minä olen aina pitänyt sinusta, Joe, ja aina puolustanut sinua. Etkös muista sitä? Ethän virka kellenkään tästä, sanos Joe?"
Miesparka lankesi kädet ristissä polvilleen tuon tunnottoman murhaajan eteen.
"En, sillä sinä Muff Potters olet aina käyttäynyt ihmisiksi minua vastaan, ja minä en petä sinua. Niin no — se nyt on niin varma lupaus kuin mies miehelle voi antaa."