"Tuossa hän on! Tuossa hän on! Hän tulee itse!"
"Kuka? Kuka?" kysyi parikymmentä ääntä.
"Muff Potters!"
"Katsos, hän seisattuu! Olkaa varuillanne, hän kääntyy takaisin!"
"Älkää päästäkö häntä pakoon!"
Ihmiset puun oksilla Tomin pään päällä sanoivat, että hän tahtoi paeta — hän näytti vaan epäilevän ja sekautuneen näköiseltä.
"Hävytön uskaliaisuus!" sanoi muuan ympärillä seisojista; "hän tahtoi tulla tyynesti katselemaan työtänsä — eikä odottanut tapaavansa seuraa."
Ihmisjoukko avasi tien yli-tuomarille, joka mahtavan näköisenä tuli taluttaen Potters'ia. Miesparan muoto näytti laihtuneelta, ja hänen silmistänsä loisti pelko. Kun hän seisoi murhatun ääressä, vapisi hän kuin haavanlehti, hän peitti naamansa käsiinsä ja purskahti itkuun.
"Minä en ole tuota tehnyt", nyyhki hän! "en, niin totta kuin olen tässä, ole tuota tehnyt."
"Kukas sitä on sanonut?" kuului eräs ääni.