Merien-kauhu oli tuonut muassansa sian-lavan ja oli aivan nääntymäisillään sen alle. Finn, Puna-Käsi oli varastanut pienen paistinpannun ja joukon puoleksi valmistettuja tupakin lehtiä, ja paitsi sitä joitakuita maissin-putkia, joista piti valmistettaman piippuja. Vaan merirosvoista ei polttanut eikä "purrut" muut kuin Finn itse. Musta-Kostaja Espanian mereltä sanoi, ett'ei kuunaan voitu tulla toimeen tuletta. Tämä oli viisas ajatus; tulitikkuja tuskin tunnettiin tällä ajalla. He näkivät tulta tuikkavan eräällä suurella lautalla noin sata kyynärää heistä, hiipivät salaa sinne ja ottivat kekäleen. Tästä tekivät he suuren asian, sanoen vähä väliin "ssi;" seisottuivat yht'äkkiä sormi huulilla, tavoitellen toisella kädellään olematonta tikarin päätä, jakelivat käskyjänsä, uhkaavilla kuiskutuksilla, "työntää tikari päätä myöten viholliseen" jos se liikahti, "sillä kuollut ei ilmaise mitään." He tiesivät hyvin kyllä että kaikki lauttamiehet olivat kauppalassa joko huvittelemassaan tai muona varain ostossa, joka ei kumminkaan ollut kyllin tehokas syy estämään heitä käyttäymästä merirosvojen tavalla.
Kohta tämän jälkeen työnsivät he lautan vesille: Tom oli päälikkö, Huck hoiti perä- Joe keula-puolta. Tom seisoi keskellä laivaa, katsellen altakulmin ja kädet ristissä ryntäillä, ja jakeli siitä käskyjänsä matalalla ja totisella äänellä.
"Kääntäkäät laiva tuuleen!"
"Tehty, katteini!"
"Suoraan ulos, suoraan u-u-u-los!"
"Suoraan ulos se oli, katteini!"
"Laske laiva aste myötätuuleen!"
"Aste myötätuuleen se oli!"
Koska pojat hiljalleen työntelivät lauttaa keskelle jokea, niin olivat nämä käskyt ainoastaan näön vuoksi, joilla ei siis ollut minkäänlaista merkitystä.
"Kuinka paljon on meillä purjeita ylhäällä?"