"Mitähän muut pojat sanoisivat, jos näkisivät meidät?"
"Sanoisivat? Oh he antaisivat vaikka päänsä, kun vaan saisivat olla mukana — eikö niin Hucky?"
"Niinpä luulen," sanoi Huckleberry; "minä puolestani olen tyytyväinen. Minä en halua parempaa kuin tämä. Tavallisesti en saa milloinkaan kyllältä ruokaa — ja täällä ei voi kukaan tulla potkimaan ja haukkumaan onnetointa."
"Tämä on juuri minun elämääni tämä," sanoi Tom. "Täällä ei tarvitse nousta varhain aamuisilla ylös, ei mennä kouluun, ei peseytyä, eikä muuta semmoista jonkin joutavaa. Merirosvolla, näet sä Joe, ei ole niin mitään tekemistä, kun hän on maalla, vaan erakon, hänen täytyy rukoilla koko joukko rukouksia, ja toisekseen mitä iloa hänellä on, kun hän on noin yksinään."
"Niin, niin se on," sanoi Joe, "vaan tuota en tullut tarkemmin ajatelleeksi. Nyt, kun olen kokenut, tahdon paljoa ennemmin olla meri-rosvona."
"Nykyaikana, ymmärrätkös," sanoi Tom, "ei kansa juuri enää pidä erakoista, niinkuin ennen, vaan merirosvo on aina kunnioitettava. Erakon täytyy aina maata kovimmalla paikalla kuin löytää, ja käydä puettuna säkissä ja tuhassa, ja seista sateessa, ja — —"
"Minkätähden hänen täytyy käydä puettuna säkissä ja tuhassa?" kysyi
Huck.
"Minä en tiedä. Vaan niin täytyy heidän tehdä. Erakkojen aina niin. Sinäkin saisit tehdä samoin, jos olisit erakko."
"Lempo vieköön, vaan sitä en tekisi," sanoi Huck.
"Vai niin, mitäs tekisit?"