"Enpä tiedä. Vaan niin en tekisi."
"Vaan Huck, sinun täytyisi. Mitenkäpä siitä pääsisit?"
"Oh, minä en sietäisi sitä. Minä juoksisin tieheni."
"Juoksisit tiehesi! Sinustapa juuri tulisi siro, vanha erakko-retkale.
Sinusta tulisi koko erakkosuvun häväistys."
Puna-Käsi ei vastannut tähän mitään, ikäänkuin hänellä olisi ollut tärkeämpiä toimia. Hän herkesi juuri kovertamasta erästä maissi-putkea, johon hän nyt pisti oljen varreksi, täytti sen tupakilla, pisti hiilen sen nenään ja alkoi puhallella hajahtavia haikuja; hän oli runsaan tyytyväisyyden täydellä kukalla. Toiset merirosvot kadehtivat hänen vaikutuksen tekevää pahettansa ja päättivät hiljaisuudessa niin pian kuin mahdollista saavuttaa sen. Huck sanoi nyt:
"Mitä on merirosvoilla tekemistä?"
"Oh, heillä on hupainen pitkin matkaa — ryöstävät ja polttavat laivoja, ottavat rahat ja kaivavat ne semmoisille kamaloille paikoille saarellansa, joissa metsä-peikot ja muut kummitukset varjelevat niitä, ja tappavat kaikki laivoilla — antavat heidän juosta yli lankun."
"Ja naiset kulettavat he saarelle", sanoi Joe; "naisia he eivät tapa."
"Niin", myönsi Tom, "naisia he eivät tapa — siihen ovat he kovin jalomielisiä. Ja naiset ovat myös aina kauniita."
"Ja niin pulskat vaatteet kun niillä sitten on! Ajatteles! Paljasta kultaa, hopeaa ja timantia", sanoi Joe innoissaan.