"Tom, taivaan tähden, ethän toki uskalla sellaista!"
"Ole vallan levollinen, en ajattele semmoista. Mutta, mitä tuo on — nyt se raapii päätänsä — eihän kummitusta voi syhyttää, sehän on pelkkää sumua! Totisesti, Huck, luulenpa, ettei se olekaan mikään oikea kummitus, sillä pitäisihän sen —"
"Mitä sitte, Tom?"
"Olla läpinäkyvä, niin että pensaat näkyvät sen takaa."
"Olet oikeassa, hänen ruumiinsa on tiivis kuin lehmän. Tiedätkö, alan uskoa —"
"Nyt se ottaa suunsa täyteen tupakkaa ja alkaa pureksia — sehän on mahdotonta, eihän sillä ole hampaita. Kuule, Huck!"
"No, puhu sitte!"
"Ei se olekaan mikään kummitus, vaan Jack Dunlap ilmielävänä! —
Olemmeko löytäneet ruumiin vaahterametsiköstä?"
"Emme — emme jälkeäkään."
"Tiedätkö myös miksi? — Koska siellä ei ole milloinkaan ollutkaan sellaista."