Samassa ponnahti Tom ylös istuimeltaan: "Nyt tiedän sen!" huusi hän riemuiten ja ojensi kätensä oikein ylevällä liikkeellä vanhaa miestä kohti.
"Istu, setä! Murha tosin on tehty, mutta sinä et ole se, joka sen on tehnyt."
Yht'äkkiä vallitsi salissa kuolonhiljaisuus. Vanhus vaipui hämmentyneenä tuolilleen; täti Sally ja Benny tuijottivat Tomiin suu auki, ja muutkin läsnäolijat tuskin tiesivät, missä heidän päänsä oli, niin suunnaton oli heidän ihmetyksensä ja kuvaamaton heidän hämmästyksensä.
"Saanko puhua, herra puheenjohtaja?"
"Jumalan tähden, saat — puhu toki!" huudahti tuomari, joka tuskin, uskoi korviaan.
Tom seisoi ja odotti vielä pari sekuntia — kohottaakseen vaikutusta, kuten hän sanoi — sitte hän alkoi aivan levollisesti:
"Noin kaksi viikkoa sitte naulattiin tämän oikeustalon seinään kuulutus, jossa luvattiin 2,000 dollarin palkinto kahden suuren timantin takaisinhankkimisesta, jotka oli varastettu St. Louisissa. Timantit ovat 12,000 dollarin arvoiset. Mutta siihen palaan myöhemmin. Nyt tahdon puhua murhasta ja sanoa, mistä se aiheutui, kuka sen teki — ja kaikki yksityiskohdat."
Kas, miten kaikki kurkottivat päätään ja kuuntelivat, ettei sanaakaan menisi hukkaan! —
"Tuo mies tuossa, joka nyt niin vaikeroi kuollutta veljeänsä, josta hän ei hänen eläessään olisi maksanut mätää munaakaan, niinkuin aivan hyvin tiedätte — tuo Brace Dunlap tahtoi naida tuon nuoren tytön tuolla, mutta tämä ei huolinut hänestä. Silloin hän uhkasi setä Silasille, että he saisivat kaikki vielä maksaa sen kalliisti. Setä tiesi, ettei hän voinut sellaiselle miehelle mitään; se huolestutti häntä suuresti, ja hän teki kaikkensa lauhduttaakseen ja lepyttääkseen häntä. Vieläpä hän otti hänen kelvottoman veljensä Jupiterin työmieheksi farmilleen ja säästi itselleen ja omaisilleen palkan, jonka hän maksoi hänelle, omasta ruuastaan. Mutta Jupiter teki kaikkea, mitä hänen veljensä vain osasi keksiä, loukatakseen, kiusatakseen ja kiduttaakseen setä Silasia, jotta setä antaisi vihalleen vallan ja joutuisi huonoon huutoon. Suunnitelma onnistui. Kaikki luopuivat sedästä ja uskoivat levitettyjä parjauksia. Se kävi niin vanhan miehen sydämelle, että hän usein pelkästä surusta ja murheesta oli miltei sekaisin.
"Tuona kauheana lauantaina kulkivat nuo kaksi todistajaa Lem Beebe ja Jim Lane pellon ohi, jossa setä Silas ja Jupiter työskentelivät — niin paljon heidän todistuksessaan on totta, loppu on pelkkää valetta. He eivät kuulleet setä Silasin sanovan, että hän tahtoi tappaa Jupiterin, eivätkä ole myöskään nähneet hänen lyövän. Ruumista he eivät myöskään ole nähneet ja yhtä vähän sitä, että setä olisi muka kätkenyt jotain pensaikkoon, — Katsokaa vain heitä, kuinka he istuvat tuolla ja toivovat, että olisivat pitäneet kieltään paremmin aisoissa. He näyttävät vielä vallan toista naamaa, kunhan olen ensin selvittänyt kaikki.