"Laupias taivas!" Hämmästyksen huudahdus kävi läpi salin, ja setä
Silasin kasvoilla kuvautui sanomaton kummastus.
"Niin, se oli Jupiter Dunlap, joka siis ei voinut olla kuollut. Hän veti kuolleen jaloista saappaat ja vaihtoi ne omiin kuluneisiin kenkiinsä; nämä samoinkuin muutkin vaatekappaleet puettiin ruumiin päälle. Jupiter Dunlap jäi nyt sinne, missä hän oli, mutta toinen mies raahasi ruumiin hämärissä tupakkamaalle; puoliyön aikaan hän hiipi sitte setä Silasin taloon, otti viheriän yönutun talon ja keittiön välisen käytävän naulasta, missä se oli aina riippunut, puki sen ylleen, otti ison lapion ja meni sillä varustettuna kedolle, missä hän hautasi kuolleen."
Nyt Tom seisoi ainakin minuutin ääneti. Sitte hän jatkoi: "Kenen luulette murhatun olleen? — Ei kukaan muu kuin Jack Dunlap, kauan tietymättömissä ollut murtovaras!"
"Laupias taivas!"
"Ja mies, joka hautasi hänet, oli hänen veljensä — Brace Dunlap."
"Laupias taivas!"
"Mutta tuo vieras tuolla, joka nyt juuri on olevinaan niin tyhmän näköinen ja jo viikkoja on tekeytynyt kuuroksi ja mykäksi, se on — Jupiter Dunlap!"
Sellaista meteliä, sellaista sekasortoa, kuin nyt syntyi, en ole nähnyt eläissäni. Tom juoksi Jupiterin luo, tempasi häneltä silmälasit ja valeparran, ja katso, siinä seisoi murhattu ilmielävänä eikä ollut lainkaan kuollut. Täti Sally ja Benny lankesivat setä Silasin kaulaan ja olivat tukahuttaa hänet suuteloillaan ja hyväilyillään, niin että vanha mies katseli vielä kummastuneempana ja hämillisempänä kuin milloinkaan ennen.
Mutta nyt koko seurakunta alkoi huutaa: 'Tom Sawyer, Tom Sawyer! Hänen pitää puhua edelleen! Hiljaa! Hiljaa! Tom Sawyerin pitää kertoa meille kaikki!'
No, Tom ei ollut siitä vähää mielissään. Minä tiedän, ettei mikään ole hänelle mieluisampaa kuin saada esiintyä julkisuudessa ja näytellä sankarin osaa, kuten hän sitä sanoo. Kun melu oli taas asettunut, sanoi hän: