Kanakopissa Amelian kädet herpaantuivat. Hän laski maahan ruiskun.
Judith ei ollut siis kuullut, mitä Caleb sanoi Mark Jordanista.
Tästä lähtien hän kärsi kernaammin mitä hyvänsä kuin antoi aihetta
kohtaukseen, joka tuottaisi onnettomuutta.
Seuraa vana päivänä Caleb saapui kotiin. Hän toi Judithille kengät, paksut nahkajalkineet, joihin mahtui kaksi paria villasukkia. Toinen talvi oli vielä tulossa.
KYMMENES LUKU.
I.
Lähteen reunalla, niissä Judith viikkoja aikaisemmin oli maannut maassa alastomana, hän kohtasi Svenin. He istuivat rinnatusten ja kuuntelivat hyönteisten surinaa, joka ennusti sadetta. Judith laski kätensä Svenin suulle, kun tämä aikoi ruveta puhumaan.
»Älä huoli!» hän kuiskasi. »Kuule, miten pilvet liikkuvat!»
Siten he istuivat ääneti ja kuuntelivat hiljaisia ääniä yläpuoleltaan ja ympäriltään. Ilma muuttui harmaaksi puiden alla, ja aukiolla karja ammui ikävissään.
Judith siirtyi lähelle Sveniä ja tarkkasi hänen kasvojaan. Sven suuteli Judea kiihkeästi huulille ja kaulalle. Näytti siltä kuin hän ei koskaan ennen olisi huomannut, miten kaunis Judith oli.
»Minä seuraan sinua heti heinänteon päätyttyä», sanoi Judith.