Lupauksensa mukaisesti mrs. Sandbo tuli viikkoa myöhemmin viemisille Garen taloon. Hän oli pukeutunut pyhävaatteisiin ja toi tulijaisiksi hedelmäkaakun. Varmaankin sellainen hyvän naapuruuden merkki murtaisi kaiken vastustusvoiman.
Kun Ellen tuli häntä vastaan ovessa, pujahti mrs. Sandbo nopeasti huoneeseen. Amelia, joka työskenteli puutarhassa, ei tullut heti esille, vaikka hän näki mrs. Sandbon saapuvan pihalle. Hän seisoi hetken aikaa katsellen kukkuloita ruohoaavikolla, jonne Caleb oli lähtenyt karjakauppoja tekemään.
Lind ompeli arkihuoneessa, kun mrs. Sandbo astui ovesta. Opettajatar nosti hänelle tuolin. Ellen seisoi peremmällä epäröiden.
»Hyvä —» alkoi mrs. Sandbo käyden istumaan. Hän katseli arvostellen ympärilleen, ennenkuin hän jatkoi. »Hyvä — alkaa olla lämmin, miss Archer. Hyvänen aika, Ellen, enpä olisi tuntenut sinua enää! Miten laihaksi olet käynyt. Mitä sinä olet tehnyt? Mikä sinua vaivaa?»
Ellen hymyili jäykästi. »Ei — mikään, minä voin hyvin.»
»Sinä olet nyt suuri tyttö. Ehkäpä joudut piankin naimisiin? Entäs te, miss Archer, te kuulutte käyvän sulhasen haussa?»
»Minäkö?»
»Ehkä se on erehdystä», mrs. Sandbo paransi puhettaan. »Tokkopa Fusi Aronson ilman aikojaan olisi käynyt Thorvaldsonin luona. Mutta puhutaanhan sitä niin paljon Sidingissä.»
»Mitä te tarkoitatte, mrs. Sandbo?» Lind kysyi pahoillaan.
»Oi — en mitään — en mitään, mitä kannattaisi kertoa. Sidingissä väitettiin vain, että Fusi Aronson oli antanut Thorvaldsonille selkään, kun tämä oli maininnut jotain opettajattaresta ja Klovaczin talon hoitajasta. Mutta ei siitä maksa vaivaa sen enempää puhua.»