Lind pelästyi. Miten ihmeessä — tuuliko täällä vakoili? Ehkäpä sittenkin oli ollut varomatonta käydä Klovaczissa.
Amelia tuli samassa huoneeseen ja tervehti ääneti mrs. Sandbota. Ellen, joka oli kuullut, mitä jälkimmäinen oli kertonut, katsoi pitkään Lindiin ja läksi ulos. Hänellä oli oma käsityksensä tuollaisesta karkeasta ja hävittömästä epähienoudesta.
»Miten mr. Gare jaksaa palattuaan kaupungista?» mrs. Sandbo kysyi ystävällisesti. Amelia vakuutti, että Caleb oli hyvissä voimissa.
»Varmaankin hän toi paljon sieviä tulijaislahjoja tytöille?»
»Emme me voi ostaa mitään, mikä ei ole suorastaan tarpeellista, mrs. Sandbo. Kiitoksia paljon hedelmäkaakusta. En pitkään aikaan ole ennättänyt leipoa kaakkuja. Puutarhassa on kovin paljon työtä.»
»Niin —» huokasi mrs. Sandbo. »Kaakut ja herkut maksavat myös paljon.»
»Ellen», Amelia huusi keittiöön, »keitä teetä mrs. Sandbolle.»
»Mrs. Thorvaldsonilla vasta oli huono onni», mrs. Sandbo sanoi vakavasti laskien kätensä ristiin.
»Mitä hänelle on tapahtunut?» kysyi Amelia huomatessaan, että vieras oli halukas kertomaan.
»Hän sai pienokaisen viime viikolla, mutta lapsi syntyi kuolleena — poika kaiken lisäksi. En ennättänyt ajoissa paikalle», hän sanoi pahoitellen. »Thorvaldson oli aivan suunniltaan surusta — yhdeksän tyttöä ennestään, ja nyt ensimmäinen poika. Mutta hyvä oli, että lapsi kuoli.»