»Miksikä niin, oliko siinä jotain pahasti?»
»Pahastiko? Ettekö ole kuullut?» hän huudahti mielihyvällä pitkittäen jännitystä. Tietystikään garelaiset eivät olleet kuulleet. Mistäpä he olisivat kuulleet?
»En.»
»No niin —» mrs. Sandbo yskähti nojautuen tuolinsa selustaa vasten. »En tahtoisi puhua siitä — mutta lapsella oli vasikan pää.» Hän odotti loistavin silmin sanojensa vaikutusta.
»Hyvä Jumala!» huudahti Lind.
»Tarkoitatteko, ettei kaikki ollut niinkuin olisi pitänyt?» Amelia kysyi tyynesti.
»Hän oli pelästynyt, mrs. Lindahl, joka oli apuna, kertoi minulle kaikki. Lapsi syntyi ennenkuin he lähettivät minulle sanaa. Lehmä oli potkaissut häntä juuri kuukautta ennen. Se oli oikein tuolle miehelle, miksi hän pani vaimonsa sellaiseen työhön juuri vähää ennen.»
»Miten julmaa», Lind mutisi. Hän huomasi, että mrs. Sandbo täydellä todella uskoi, että lapsella oli ollut vasikan pää.
Caleb tuli hetken kuluttua huoneeseen ja vilkaisi mrs. Sandbohon. Hän ei sanonut kellekään mitään, otti vain eräästä laatikosta kirjeen, jonka hän toi pöydän ääreen.
»Fusi Aronson kuuluu myöneen teille metsää, mr. Gare. Minulle hän ei suostunut sitä myömään, vaikka tarjosin hyvän hinnan.»