»Thorvaldson — Sofia, Anna, Una», Lind toisti kolmen pienen tytön nimet, jotka istuivat edessä ja joilla oli lumivalkeat palmikot. Heidän takanaan oli kaksi poikaa Yellow Postista, sekarotuisia, jotka eivät tienneet sukunimiään ja silmäsivät pelokkaasti vanhempaan veljeen, joka istui takana.
Ja samalla tavalla koko rivin läpi. Viisi Sandbon lasta, jotka asuivat kaksi mailia itäänpäin Garen perheestä. Useampia mustasilmäisiä unkarilaisia Klovaczeja, joiden isällä oli talo monen mailin päässä Sandbon perheestä. Bjarnassoneja, jotka asuivat lännessä, suuren järven rannalla, seitsemän mailin päässä koulusta. Mustaihoisia tatarilaisia, jotka asuivat Latt-jarven pohjoispuolella ja elivät sorron ja vainon alaisina, mutta olivat enimmäkseen jo liian vanhoja istuakseen koulunpenkillä, eivätkä luultavasti saapuisikaan enää seuraavana päivänä.
Lind huomasi suureksi helpotuksekseen, että hän saattoi hallita lapsia. Turha oli pelätä mitään häiriötä. Hänen silmänsä osuivat tahraisiin valkoisiin seiniin.
»Meidän pitää saada joitakin kuvia seinille», hän sanoi. »Mitenkä olisi, jos maalaisimme hiukan tänä päivänä?»
Ehdotus vastaanotettiin voimakkaalla hyväksymisellä. Pieni punaposkinen islantilaispoika Narrowista ja sekarotuinen tyttö Yellow Postista jakoivat oppilaiden kesken maalit ja paperit, jotka Lind oli löytänyt varastokaapista.
Ja niin alkoi ensimmäinen päivä Oelandin koulussa.
VI.
Oli huhtikuu, ja jalavien pienet ummut alkoivat aueta sirotellen oksille purppuran ja ruskean värisiä läikkiä. Poppeleita koristivat pörröiset tertut. Lämpö lepatteli kuin silkkinauha kirkkaassa ilmassa, ja maahan ilmestyi pieniä lämpimiä halkeamia, joista hento vehreys pisti esiin.
Lapset tulivat kouluun aamuisin kantaen pitkiä, vihreitä koivunoksia. Ojat teitten varsilla olivat täynnä pehmeitä, harmaita norkkoja; ja eräänä päivänä Lind kuuli ensimmäisen punarinta-satakielen. Se oli ihmeen aikaa pohjolassa pitkien, kolkkojen kuukausien jälkeen, jolloin ihminen on kokonaan erotettuna maasta.
Lind kävi usein kävelemässä vaaleanvihreässä metsässä, joka ulottui
Garen farmilta pohjoiseen päin Fusi Aronsonin maita kohti.