Lind nousi ja kosketteli Juden olkapäätä. Hänen sitä tehdessään Caleb ilmestyi tallista. Hän vilkaisi terävästi molempiin tyttöihin ja kääntyi sitten äkisti pois.
»Teidän on paras mennä. Hän ei pidä siitä, että te olette täällä», sanoi Judith.
Tuntien itsensä rikolliseksi Lind poistui epätasaista maata myöten. Hän päätti lähteä aikaisin kouluun ja tutkia kaikki paikat ennen lasten saapumista. Siinä olisi hänellä jotain tehtävää.
V.
Koulutalo oli toisella puolella Garen farmin karjapolkua. Rakennus oli matala ja neliskulmainen ja rakennettu epätasaisista hirsistä; valkea maali oli lohjennut ja karissut pois sieltä täältä suurina liuskoina. Se seisoi siinä ujostelematta vasten vihreää havu- ja lehtikuusiusvaa.
Lind olisi kernaasti mennyt kouluun tänä ensimmäisenä päivänä Judithin seurassa. Eräs opettaja, joka aikaisemmin oli opettanut Oelandissa, oli kertonut, että poikaviikarit olivat suorastaan polkeneet hänet jalkoihinsa lähtiessään karkuun.
Kello yhdeksän oli kouluhuone, kuisti ja leikkikenttä täynnään villejä lapsia, jotka olivat kerääntyneet lähiseuduilta monien mailien takaa, sillä yhteisestä sopimuksesta oli päätetty pitää vapaapäivää. Lind nousi pöytänsä äärestä ja soitti pientä kelloa, joka heti sai aikaan järjestyksen keskellä kaaosta. Huoneessa syntyi kova kilpailu, sillä vahvimmat lapsista valloittivat itselleen parhaat paikat. Lind seurasi silmillään oppilaitaan ja näki, että jokainen paikka oli vallattu — tilanne, joka ei uudistuisi toistamiseen koko lukukauden aikana. Lapsia, joista toiset olivat kuusi jalkaa pitkiä ja hyvän joukon toisella kymmenellä, oli saapunut joka taholta, vieläpä toisilta paikkakunniltakin puolet heistä vain sinä tarkoituksessa, että voisivat kertoa vanhemmilleen uudesta Oelandin opettajasta, aikomattakaan tulla enää seuraavana päivänä kouluun.
Lind istui pöytänsä ääressä ja esitti itsensä. Täysi hiljaisuus vallitsi hänen puhuessansa. Kaikkien silmät olivat kiintyneet häneen.
»Toivon, että me viihdymme hyvin yhdessä täällä», sanoi Lind. »Tänään saatte te istua paikoillanne, mutta huomenna siirrän minä teidät istumaan taitonne mukaan. Eikö se teistäkin ole parasta?» Hän hymyili kahdelle punaposkiselle tytölle, jotka istuivat samalla tuolilla, ja koska heidän mielipidettään kysyttiin, niin he nyökkäsivät tarmokkaasti päätään ja kuiskasivat sitten toisilleen, miten kaunis uusi opettajatar oli.
Lind avasi suuren mustan päiväkirjan ja alkoi kirjoittaa oppilaiden nimiä, rivin toisensa jälkeen.