Amelia vilkaisi Elleniin, sitten Martiniin, vihdoin Charlie'in. Ehkäpä Caleb koetti vain saada häntä ansaan. Voisihan hän kaikesta huolimatta ilmaista heille totuuden. Amelia nieli tuskansa.
»Eiköhän olisi parasta pitää häntä täällä, Caleb?»
Caleb katseli häntä huvitettuna. »Tarkoitatko sallia hänen raivota?»
»Ei — pitää häntä telkittynä — jonkun aikaa — kunnes hän rauhoittuu.
Puhua hänen kanssaan — pakottaa hänet ymmärtämään erehdyksensä.»
Amelia oli keksinyt oikean sanan sanoessaan — pakottaa. Se oli Calebille mieleen. Hänen mielensä pehmeni. Ehkäpä tämä ei ollut vielä oikea hetki. Hän tahtoi säästää paljastuksen toiseen kertaan. Mark Jordan ei lähtisi täältä, vielä hyvään aikaan. Hän nousi tuoliltaan rauhallisena ikäänkuin keskustelu olisi ollut mieluisaa ja aivan yleistä asiaa koskettelevaa.
»Olet kai oikeassa, Amelia, olet kai oikeassa. Lähtekää nyt lypsämään ja laskemaan maitoa. Minä menen pellavapeltoa tarkastamaan, äiti. Onko lyhdyssä kylliksi öljyä?»
V.
Lind söi illallista Sandbossa, jotta häneltä ei mitään kysyttäisi.
Mutta hän vei Svenin syrjään ja kertoi, mitä oli tapahtunut.
Sven kirosi julmasti ja kalpeni. Suurella vaivalla Lind sai estetyksi, ettei hän heti hyökännyt Gareen. Mutta hän sai Lindin lupaamaan, että jollei Judithia päästettäisi vapaaksi vielä tänä iltana, niin hän tulisi siitä ilmoittamaan hänelle. Sven raastoi hiuksiaan, ja vihan ja surun kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Lind puheli hänen kanssaan, kunnes hän hieman tyyntyi, ja sitten Sven saattoi Lindin Klovacziin päin. Kun hän näki Markin tulevan, kääntyi hän takaisin.
Lind tapasi Markin tiellä setripuiden takana. Mark hyppäsi alas satulasta ja kietoi käsivartensa Lindin ympärille. Lind nojautui Markia vasten vavisten koko ruumiiltaan. Mark puristi hänet lujemmin rintaansa vasten ja tarttui hänen leukaansa nähdäkseen häntä kasvoihin.